Sunnuntaina sää oli aurinkoinen, mutta hyvin tuulinen. Oltiin rannalla ylläripylläri. Aallot oli tosi kovia, vesi tuli tosi pitkälle rantaan ja uiminen oli käytännössä mahdotonta, kun koko ajan vaahtopää jos toinenkin hautasi pään alleen. Kivaa oli silti, koska meri on ihana. Rentouduin lisäksi lukemalla Sinistä junaa, en muista olenko lukenut sitä jo joskus mutta no kertaus on opintojen äiti.
Illalla päätettiin kävellä kohti Rethymnonin kaupunkia pitkää ja loputtoman tuntuista rantatietä, melkein kaupunkiin asti päästiinkin kunnes nälkä yllätti ja mentiin syömään. Iiris söi miekkakalaa ja minä stifadoa. Alkupalaksi tietysti kreikkalaista salaattia, omnom. Ei sitten ruuan jälkeen jaksettu enää kävellä oikein mihinkään, joten itse sammuin rantatuoliin, heheh. Postitettiin postikortit kun vihdoinkin löydettiin kaupasta tarpeeksi postimerkkejä. Niin paljon kavereita että tarvittiin enemmän postimerkkejä kuin kauppa tarjosi :D Kun olin herännyt rantatuolista tallustettiin rantaa pitkin kotiin, hehe kirjoitin kotiin :D. Monet rantatuolit oli aaltojen ansiosta syöksymässä kohti merta, osassa olikin vaan pelkät varjot enää kun tuolit oli kerätty pois. Se oli omalla tavallaan tosi hienon näköstä. Meressä vaan seisoi yksinäisiä varjoja.
Niin ja sitten se joka teki Rethymnonista ehdottomasti uuden lempparin. Nuo auringonlaskut..... ♥_♥ Näin maantieteestä innostuneena oikeastaan iloitsin näistä auringonlaskuista jo ennen koko paikkaan menoa, koska tajusin karttaa katsoessani että siellä niiden on pakko olla täydellisiä. Ja niinhän ne olivatkin. Ei tyhmiä taloja tai muita vuoria esteenä niiden näkemiselle... Agios Nikolaos on edelleen kyllä ylitse muiden siinä mielessä, että sen kivirannat ja kirkkaan turkoosi meri, sekä suuret korkeuserot sekä semmoinen yleinen kauneus on niin nättejä ja jotenkin "epätavallisia" kreikaksi, siellä on puustoa eikä hiekkaa löydy joka paikasta iltaisin :D Mutta noniin takaisin näihin auringonlaskuihin. Agios Nikolaos sijaitsee siis maantieteellisesti täysin typerässä kulmassa, eikä siellä ole mahdollista ihastella kauniita auringonlaskuja (sen sijaan ne auringonnousut.... aah) Rethymnonin pitkän rannan ansiosta, ja etenkin hotellin kaukaisen sijainnin ansiosta näimme upeita auringonlaskuja yhden jos toisenkin. En tiedä mikä on kauniimpaa kuin aurinko joka laskee kirkkaan punaisena mereen hajanaisen pilviverhon saattelemana. Sitä näkyä olisin voinut tuijotella ikuisuuden, harmi vain että ne laskevat niin nopeasti tuolla etelässä. Viimeisestä kuvasta näkeekin kuinka kaukana oltiin kaupungista, linnoitus näkyy kuvassa alavasemmalla :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti