Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2013-06-24

Onnen silloin Janatuinen saa, jos vain milloin jatsi kajahtaa "Soita, soita tango onhan juhannus.”

On ollut kiireitä, tai no sanotaanko tekemistä ja toimimaton netti, joten tän perjantai (ja koko viikonlopun postaukset) postaus on jääny vain luonnokseksi bloggeriin.

Juhannusaattona oltiin tosiaan Helillä istumassa iltaa ja juhlistamassa keskikesää, eikös se ole juhannuksen tarkoitus. Olin liikenteessä autolla, joten noudatin käskyä "jos ajan en ota", selvä perjantai siis minulla. Autolla oli käyttöä, kun haettiin Kiian kanssa Aarni ja Janette Kalevasta ja eksynyt Oskari Vehmaisista (oli pakko mainita asiasta koska ei Vehmaisissa voi eksyä) ja illan päätteksi vielä kyyditsin Nekalaan porukkaa.

Kuunneltiin musiikkia terassilla ja tanssittiin, vaikkakin olisin Marrun kanssa halunnut musiikin olevan enemmän Juhannukselle tyypillistä, mutta meni se nyt niin miten se olikin. Toiset grillas ja toiset pakeni kuumuutta pihakeinun varjoon. Tuli ihan tajuttoman lämmin ilta, hieman yllätyin kun päivällä oli puolipilvistä, joten siks ehkä vaate ja meikkivalinnat olis voinu olla kevyempiä, mutta selvittiin. Ja mieluiten toki paahde eikä sade, siis jos juhlia pitää.

Oli ihana ilta, vaikka illalla hyttyset alkoikin kiusata ja piti olla pirtissä. Ihan hyvä kaupunkijuhannukseksi, kyllähän minä tietysti olisin halunnut päästä Juhannusuinnille järven rannalta jollain mökillä. Kotiin mentäessä kierrettiin kaupungin kautta, katsottiin onko siellä mitään menoa ja aika hiljaiselta se jo siihen kellonaikaan oli. Kotiin päästyäni join vähän sourapplee, mutta koska väsytti (niin isän ja äidin puheet kuin myös yleisesti juhliminen) niin paljon, lähestulkoon kaaduin sänkyyn ja heräsin lauantaina vasta puoli 1 :D

Kuten varmaan ymmärrätte julkaisukelpoisia kuvia on hyvin vähän :D Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen Kiian ottamaan mun ja Helin yhteiskuvaan ja tuohon minun räpsäisemään Kiian kuvaan. Kiia on niin kaunis, eikös?! Oon oppinut hymyilemään, se on hyvä juttu, ei näytä kuvat niin typeriltä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti