Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2013-06-20

It's raining water!

Aurinkoisesta ja lämpöisestä Suomen kesästä taas hei. Ihan muodon vuoksi, vaikka olihan tuo helle aikamoista, päätin pukeutua pitkäpunttisiin housuihin ja kuvausrekvisiitaksi otin sateenvarjon. Ihan huvin vuoksi. Hanna hei, ulkona kärvistellään alle 15 asteessa ja sataa vettä. Ai, eikö tämä säätila ollutkaan kangastus?

Aamupäivällä Siiri ja Katri tuli meille, koska Siiri halus, että teen sille samanlaisen letin mitä tein eilen sen nimppareilla :D Riehuttiin sitten meillä pari tuntia mm. syöden ruissipsejä ja mexican ketsuppia, omnom♥ kunnes sitten saatoin lapset kotiin. Tosin jumituin hetkeksi kattomaan niille kotimaista elokuvaa Keinumorsian, ei hitto noi kotimaiset elokuvat :D, ne on nii hassuja. Vaikkakin varmaan ihan hyviä jos keskittyisin kunnolla... Kotona tein hyvää kanakastiketta ja salaattisalaattia. 

Tuntuu uhkaavasti siltä, että mun kesä vaan hurahtaa ohi, ilman että ees tajuan sitä. Huomenna on juhannusaatto. Anteeks? Siis keskikesän juhla. Miten aika on voinu rynniä jo sinne. Enhän mä ole tehnyt mitään. Tai ehkäpä olenkin, mutta ei tunnu siltä. Haluaisin että loma kestää ikuisesti. En halua mennä kouluun ja olla lukion kolmosella. Oikeestaan  mua vaan pelottaa että tää kesä humpsahtaa ohitte ilman että ehdin nauttia tästä. Mulla on ollu jo pidemmän aikaa semmonen olo, että en tee mitään. Mä en tiedä, että onko mun muistissa ja muistoissa jotain vikaa, koska oikeestihan mä oon tehny paljon, joka päivä ollu ohjelmaa. Ja on ollu hauskaa. Odotankohan mä jotain maailmanmullistusta tai jotain, vai miks kaikki tuntuu niin samalta ja puurolta? O_O

Totesin tosta kokovartalokuvasta, että mun lantio (tai okei vähän ylempänä) on mun vartalon keskikohta. Tajusin myös, että mun jalat on supervammaset, tommoset hyvinsyöneet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti