Löysin pian itseni pakkaamasta reppuun viinirypäleitä sekä makkaraa, ja hakemasta alakerrasta vaelluskenkiäni. Kyllä, suuntasin yksin, ilman Kaisan painostusta Kirskaanniemeen. Pelkäsin vähän, mihin saisin auton parkkiin, kun kuitenkin kyseessä sunnuntai ja ihmisiä liikkeellä kuin pipoa. Ihme ja kumma parkkialueella oli juuri kuin renuvauvalle tehty paikka, eli ei tarvinnut parkkeerata laittomasti tien viereen pysäköintikieltoalueella. Harmitti vähän, kun ei tarvinnut edes kikkailla tulitikkujen ja nuotinsytyksen kanssa vaikka oli kerrankin varautunut siihen kunnolla tuohella, aamulehdessä ja tikuilla, kun ainoa vapaana oleva nuotiopaikka oli vielä täysin liekeissä edellisiltä käyttäjiltä :D Noh, ei se mitään, sai sitäkin siinä aikansa elvyttää, kun puut ei meinanneet millään palaa kunnolla. Sitten vain mussuttamaan makkaraa ja karjalanpiirakkaa joka teki reissun nuotioon kun vähän sähelsin, hyvää oli silti :D ketsupilla maustettuna. Voi että oli hyväää!
Oli ihanaa vaan istua luonnon keskellä ja olla ajattelematta mitään. Juuri perjantaina kirjoitin äidinkielessä esseen aiheesta kuinka jokaisella suomalaisella pitäisi olla kosketus luontoon tai muuten sekoaa :D Tajusin tuolla, että sen sijaan että miettisin jotenkin kamalan henkeviä ja syvällisiä asioita, minä vain istun. Istun ja tuijotan vettä tai maata. En oikeasti ajattele yhtään mitään. Olen varmasti jonkinlaisessa koomatilassa, hehe :D Mutta oli erittäin fiksu päätös minulta lähteä tuonne, vaikka nyt haisenkin savulta ihan kiitettävästi. Onneksi en itse haista sitä, äitiltä vaan tuli sen suuntaista kommenttia. Jotain muutakin kuin simssiä ja simssiä tällä lomalla..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti