Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2013-10-14

Kaipaus vastaa sydämen ääneen, onneni tiedän mä nyt taas niin yksin jääneen

Pakko tulla ilmoittamaan, kuinka jumalattoman hienoa on asua maailmankaikkeudessa. Kävellessäni äsken kotiin Oskarilta piti pysähtyä pimeään koulun pihaan vaan ja ainoastaan siksi, että siellä tähtitaivas näytti niin kauniilta. Joka puolella tähtiä. Kaikki erottuivat selkeästi. Kylmä pakkasyö, taivas selkeä kuin mikä ja kaikki tähdet suorastaan loistivat ja vilkkuivat. Tämän takia pimeys ja kirkkaat ja selkeät yöt ovat mahtavia!

Pihalla on muuten aivan helkkarin kylmä. Olisi pitänyt olla toppahousut ja toppatakki. Kääriydyin kaulahuiviini, mutta eipä se paljoa auttanut. Hampaat kolisivat silti toisiaan vasten ja jalkoihin tuli se tunne mikä tulee aina talvella jos ei ole toppahousuja. Onneksi Juhon tulkinta Hopeisesta kuusta lämmitti mieltä kovasti :D Olin yksi jääpuikko, kun tulin kotiin. Istuin vessassa ikuisuuden, koska tiesin, että se on lämpimin huone ellei sauna ole lämmitetty. Lämpömittari tässä tapauksessa kylmyysmittari näytti -4. Hui. Ihanaa.

Mutta oli hyvin hauska ilta :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti