Minulla olisi syytä epäillä ihmisyyttäni, jos minulla ei ikinä olisi mitään kesken. Onneksi syytä huoleen ei ole valovuosienkaan päässä, sillä minulla on aina jotain kesken. Aloitan aina jotain uutta ennenkuin vanha on tehty valmiiksi. Sukuvika suoraan kummitädiltä? Niin, sitä mieltä minäkin olen. Tässä juuri aloittamassani projektissa jonka päätin juuri tehdä moniosaiseksi kerron sitten näistä keskeneräisyyksistä, jotka voivat olla välillä vähän vajaita, mutta sitähän tässä itse kukin on.
1. Beck-elokuvien katsominen
Vihdoin koko CDON.comin tilaukseni saapui. Viimeisimpänä nämä kolme Beck DVD:tä, joihin palavasti rakastuin kesällä. Minulle kerrotaan aina kaikki silloin kuin on jo liian myöhäistä, joten kesälläkin aloitin näiden katsomisen aivan liian myöhään. Mistä olisin voinut tietää, että kerrankin kannattaisi lyöttäytyä tiistai-iltana äidin ja isän seuraan katsomaan televisiota? Emma tietää tunteeni Gunvaldia kohtaan (XD) ja minua ärsytti niin jumalattomasti viimeisissä elokuvissa nähty Gunvaldin pappa-tyyli, että oli pakko, ihan vain pakko saada tietää, miltä Herra Larsson on mahtanut näyttää yli kymmenen vuotta sitten ihan elokuvansarjan alussa :D. Keskeneräistä näissä siis on yksinkertaisesti kysymykseni selvittäminen. Aina sitä ajattelen, että no nyt tänään katson, mutta en ikinä tee niin. Varsinkaan nyt kun minulla ei ole edes DVD-soitinta asennettuna... Laiskuus.
2. Kouluun luettavat kirjat
Yritän todellakin saada tuon lukudiplomin suoritettua. Se on antanut minulle oikeastaan paljon enemmän kuin ikinä olisin kuvitellut :D Vaikka siellä on ollut monta "voi vitsi pitääkö tämäkin lukea loppuun", olen silti oppinut tietämään paljon enemmän kirjallisuudesta. Ja vaikka sitä luetaan koulussakin, niin meidän äikänryhmän keskustelutaidon taso on jotain järkyttävää, että eipä ne muiden lukemat kirjat ole paljoa uutta antaneet. Sen sijaan lukudiplomitapaamiset ovat naurattaneet ja niistä on oppinut paljon. Oikeastaan tuollaiseen "kirjakerhoon" kuuluminen on näiden kahden vuoden aikana ollut hyvin hauskaa. Kirjasta saa vaan niin paljon enemmän irti, kun siitä voi keskustella enemmän tai vähemmän motivoituneen ryhmän kanssa. Kuulostaa niin vajaalta, mutta oikeasti. Jos saisin vapaasti valita mitä lukisin, lista olisi suunnilleen -murhamysteeri-murhamysteeri-murhamysteeri-..., mutta nyt on luettu kaikkea Ennen päivän laskua ei voi:sta Heli Laaksosen runoihin. En ikimaailmassa olisi valinnut niitäkään vapaaehtoisesti :D Ja nytkin tässä on kolme rautaa tulessa yhtä aikaa, en tiedä koska saan minkäkin niistä päätökseen. Kolmen kirjan yhtäaikaista lukua ja neljän tehtävän yhtäaikaista tekemistä.. Tää on niin perus-Hannaa...
Jauhan tästäkin vielä hetkisen. No ei hymy oikeastaan voi olla keskeneräinen tai voisi jos aletaan miettiä sitä, kuinka hymyilemistä voi opetella, mutta hieno pepsodent-hymy sen sijaan voi olla. Tämäkin projekti on aloitettu ties koska, ja vielä se vaan on keskeneräisenä kappaleena suussani. Toisaalta, se antaa aihetta luottaa myös siihen, että jos selviää tästä, voi muutkin projektit ajan kanssa tulla valmiiksi, eikä kaikilla edes ole niin tulipalokiire, kuin elämä antaa ymmärtää.
Montakohan päivää siitä jo on, kun puhuin istuttavani nämä uudet kasvit omiin ruukkuihinsa? Niimpä, ja siinä ne vain jököttävät lattialla omissa pienessä kynttilälyhdyissään. Kuinka voi olla niin aikaansaamaton, että ei saa hankittua kahta ruukkua, ja siirrettyä koko systeemiä pois lattialta? Niimpä niin. Toisaalta näiden keskeneräisyys saattaa johtua siitä, että en haluaisi ostaa tai edes laittaa enää yhtäkään tavaraa mihinkään, vaan enemmänkin luopua kaikesta, hyvä on, en luopua koska se olisi tuhlaamista, mutta niin. Sydäntä lämmittäisi paljon enemmän näiden kasvinalkujen maatuminen, kuin niiden istuttaminen uuteen ruukkuun. En tiedä mikä minua vaivaa, mutta on tässä tullut parin päivän aikana kamala ahdistus tavarasta. Ahdistaa että ihmiset muuttavat ja ostavat uusia tavaroita. IKEA, kamala maailmantuhoamispaikka, voi pojat. En sano, että olen mikään hamstraaja, mutta ei sekään tunnu reilulta, että kaiken heittää vain roskiin. Siitäkös ne kaatopaikat ja maapallo tykkääkin. Itse aijon ainakin säilyttää näitä viittätoista huoneessa olevaa huonekalua + kahta mattoa mukanani niin pitkään kuin mahdollista :D
Samaa mieltä lukudiplomista ;) Ikävä tulee sit niitä kokouksia kun ne pian loppuvat :'(
VastaaPoista