Viisautta saa niin paljon, että välillä sitä pitää ottaa pois

Aijemmassa postauksessa paljon enemmän asiaa, sinne siis lukemaan se!!, 

skipatkaa tämä jos näette kauhu-unia jo valmiiksi viisaudenhampaiden leikkauksesta ettekä halua tietää siitä enää yhtään mitään lisää. Tai sitten jos ette halua lukea taas vaihteeksi "Iloisen lapsen" ilosta kun hänellä on taas niin kivaa. Toisaalta kuitenkin ajattelin tässä postauksessa valottaa vähän sitä, että ei se ollut yhtään lähellekään niin kauhea kokemus kun minulle oltiin kerrottu :O! Kusetusta. 

Tosiaan en tiedä onko viisaudenhampaiden vetäminen/repiminen pahempi kuin niiden leikkaaminen, mutta minulle kuitenkin tehtiin toi jälkimmäinen. Oli sen verran helmi kokemus että pakko tulla jakamaan :D Olin kyllä eka vähän että omg tuun kuoleen sinne, mutta mitä vielä se lääkäri ja ne hoitajat oli himomukavia! Se lääkäri kävi hakemassa oman iPhonensa jotta ne sai sinne parempaa musiikkia XD Eka sain joku kymmenen piikkiä puudutusta, sen jälkeen mun piti puutuneella naamalla vetää buranaa ja jotain toista, oli kyllä vähän vaikeuksia niellä kun ei tuntenu mitään mutta kyllä ne sit lopulta ihan hyvin sain alas. Sitten purskuttelin jotain ja hetken päästä makasin taas siinä tuolissa ja mun päälle laitettiin se semmonen ihme peitto että vaan mun suu näky siitä. Siellä tuli pikkusen kuuma, mutta selvisin kuitenkin siitäkin. En tuntenu mitään. Mulla oli jääny puuduttamisesta traumat nekalan hammashoitolasta koska se ei ollu tehonnu, mutta toi tehos tosi hyvin. Ainoo et se sahan/poran ääni oli ärsyttävän kova :D Eikä mun oikeenpuoleinen hammas ilmeisesti meinannu irrota mitenkään ja tuntu inhalta kun se ommelnauha roikku mun suusta mutta selvisin sitäkin. Se kesti kahelle hampaalle puol tuntia yhteensä, että ei paha. Sain kauheet reseptimääräykset ja ohjeet että miten mun nyt pitää sitten oikeen olla :D

Se lääkäri selitti jostain siellä näkyneistä hermoista jotka oli kuulemma ihan fine eikä niille -varmaan- käyny mitään koska ne kuulemma kestää venyttämistä XD ookoo. Siellä leikkaussalissa oli kivaa, mutta ihmistenilmoilla ei. Esimerkiks siinä kassalla hammaslääkärissä vaan naureskelin ja sain kummallisia katseita koska näytän niin tyhmältä. Apteekissa sönkkäsin sille apteekkihemmolle jotain niin epäselvää että aloin vaan itekki nauraa...

Kauhiaa kun ei tunne naamaansa, huuli roikkuu ties miten enkä pysty puhua kun kieli on niin puutunu. Lisäks valuu kuolaa koko ajan leuassa kun en tunne mitään. En pysty pahemmin nieleen enkä sylkeen joten tää menee vähän sillä meiningillä että pyyhin aina suuta ja kieltä paperilla XD Nyt on ainakin ihan jees olo kun oon vielä niin puutunu, mutta sain mä sit apteekista ihan kivasti kaikkee lääkitystä kuten burana 800 :) Ehkä tää tästä. Saapahan kerrankin luvan kanssa vetää pilttiä ja jäätelööö.