Koska Suomen kesäsää ei tällähetkellä näyttäydy kovinkaan valoisena, tuntui juuri nyt sopivalta pamauttaa tähän tämä viimeinen hiihtoloma postaus (I know, I'm soooo slooow! :D) Omasta mielestäni tämä oli vielä se kaikkein mehukkain ja kaunein päivä, tietysti siis ennen sitä lentokenttäosioita, kuka siitä nyt pitäisi kun se tietää aina jonkun mukavan loppumista...
Taitaa tuo Nokian taru olla oikeasti loppumassa, kun siitä jaksetaan jo tehdä hupia, liekö tuohon tuotu ihan toimiviakin puhelimia sillä varjolla, että saisi taskuunsa mukan iphonen? ;D
Täytyy myöntää, että tuottaa tuskaa edes muistella missä kaikkialla viimeisenä päivänä oikein kävimme, mutta kai se muisti tästä palautuu kun näitä kuvia kattelee... Meidän tuurillamme hotellin uima-allas suljettiin moottorisahatöiden vuoksi koko päiväksi!?! juuri silloin kun meillä olisi ollut koko päivä aikaa löhötä siellä lentomme lähtiessä vasta puoliltaöin. Ei sitten auttanut muu kun lähteä Vivo Cityyn takaisin, lähinnä siitä syystä, että vieressä on Sentosa, katolla lähes uima-allas ja uima-altaan alapuolella 5 kerrosta täynnä erilaisia kauppoja. Koska oltiin jo toisena päivänä Sentosalle mentäessä käytetty niitä kahta keinoa jolla saarelle pääsee, päätettiin sitten viimeisenä päivänä kokeilla vielä sitä kolmatta, Gondolia :D Ja kyllähän se kannatti, oli ne maisemat sen verran meheviä....
Onko edes hieman ärsyttävää, että tuossa turkoosissa meressä uimista ei suositella missään, eikä siihen ole missään tuolla saarella edes mahdollisuutta. Niimpäniin. Tuota surkeaa sattumusta on kuitenkin yritelty paikata noilla ihan törkeän kivannäköisillä huviloilla joista löytyy esim. oma uima-allas. Jos tuollainen olisi jossain hiljaisella rannalla tuon konttiristeilijäsataman sijaan, lähtisin sinne miettimättä mitään!
Tehtiin siis Gondolilla pikavisiitti vielä Sentosalle paikkaan josta emme olleet tienneet mitään :D Jostain kumman syystä koko päivä oli ihan helkkarin polttava ja kuuma, varmaankin kuumin koko lomalla, eikä noi farkkukaprit kyllä olleet lähellekään paras asuste tuolle päivälle, mutta minkäs teet, kun kaikki muut vaatteet oli jo pakattu turkoosiin matkalaukkuuni ja piti pukea asu, jolla luulin tarkevani edes jotenkin Suomen -20 asteen pakkasessa......
Kuumuuden ja lopulta myös ajanpuutteen takia lähdimme aika nopeasti takaisin Vivo Cityyn. En tiedä kuinka monta viikkoa tuolla pitäisi oikein olla, jotta ehtisi nähdä kaiken mitä haluaa ja ylikin. Puoli vuotta voisi olla sopiva...
Mentiin siis varmaan reiluksi tunniksi, en minä muista kelloa kyllä nyt yhtään :D, ottamaan aurinkoa kahluualtaaseen, jossa se uiminen on tosiaan kielletty, mutta muuten yli polven asti ulottuvassa vedessä on ihan ok juosta ja roiskia ympäriinsä :D Näytettiin varmaan maailman typerimmimmiltä ikinä kun maattiin pitkin pituutta ostoskeskuksen katolla puulattialla (kun vieressä olisi ollut nurmikkoakin) ja otettiin aurinkoa ja juotiin limuja, sillävälin kun enemmän tai vähemmän paikalliset istuskelivat varjossa tai hikoilivat spinning-tunnilla vieressä olevalla kuntosalilla...
Kaikki hyvä loppuu VALITETTAVASTI aikanaan, käytiin syömässä vielä Food Rebublicissa, söin uudelleen sitä parasta kananuudelia ikinä. Omnom, ja sitten taas suunta kohti metroa, viimeistä kertaa :( Haettiin laukut hotellilta ja otettiin taksi. Jeejee minä pääsin etupenkille opettelemaan Singlishiä kuskin kanssa. Oli jännää istua ikäänkuin kuskin paikalla, siinähän pystyi melkein itse fiilistellä sitä tunnetta kun itse ajaisi ;D. Taksimatkalla muistin numerot yhdestä neljänteen jollain kielellä, nyt ei kyllä mieleen palaa enää muuta kuin satu, joka meinasi ehkä ykköstä?! Lentokenttä tulikin sitten vastaan yllättävän nopeasti, taksikuskin laulaessa (luultavasti) omaa SingaporeSingapore -lauluansa ja naureskellessa omille jutuillensa. Taksijono lentokentälle, siis se jono, mistä saapuvat matkustajat saavat hommattua itsellensä menopelin kohti keskustaa oli jotain luokkaa yli 3km :D Eipä ole sillä kentällä pulaa takseista ei... Taksikuski toivotteli hyvää matkaa takaisin Suomeen ja jo laskeva aurinko laski hiljalleen valaisemaan keskipäivää Suomeen...
Sisälle päästyämme lähinnä törmäsimme tuohon screeniin, joka oli täynnä vielä sinä iltana lähteviä lentoja. Oltiinkin sitten aivan loppupäässä, nimittäin oikeanpuoleisimman ylätaulun alimpana, siellä 23:50 lähtevän ajan kohdalla. Tietenkään emme päässeet sisälle itse kentälle heti, joten tyydyttiin istuskelemaan vaan penkeillä ja odottamaan. Tein siinä samalla tuttavuutta Singaporelaisen yleisvessan kanssa, jossa oli siis vain se wc pytty ilman korkeutta siellä lattianrajassa. Mietin siinä sitten hetkosen, että aijonko oikeasti käydä siellä (samassa vessassa oli siis myös normaaleja pyttyjä) mutta koska vessaan oli kuitenkin jonoa ja on sitä elämän aikana tultu mökeillä käytyä puskapissalla. Miten paljon erilaista se on muka ollut tähän verrattuna. Joten en vaihtanut vessaa. Kaisa ja Iiris oli sitä paitsi saanut kuulemma päivän naurut, kun kerroin niille vessareissustani. Hyvä että piristin jonkun päivää siis :)
Jotenkin kummallisesti törmäsimme Early Checking -nimiselle tiskille, jossa sattumalta luki AY82 Helsinki Finnair. Ei siinä sitten muuta kun laukut ruumaan ja pääsimme sisään itse lentokentälle. Voisimpa antaa pluspisteet Changille siitäkin, että siellä ei heti laukkujen jätön jälkeen ole mitään pirun ärsyttävää turvatarkastusta, vaan turvatarkastus kun vasta juuri ennen koneeseen nousua.
Parasta oli tietenkin ilmainen netti, joka oli kaiken lisäksi nopea ja nettipisteitäkin oli ihan kiitettävästi (juuri sillä suunnalla, missä meidän lähtöporttimekin oli ;)) Ja koska ei siellä kentällä nyt ollut oikein mitään järkevää tekemistäkään siihen aikaan illasta, olin suorastaan huojentunut, että saatoin käyttää tunnin siihen, että sain vihdoinkin kunnon yhteyden maailmalle :D
Ainiin, heh heh. Paljastuin suorastaan kriminaaliksi kun siinä läpivalaisujutussa reppuni haluttiin välttämättä skannata kolme kertaa. Mietin kuumeisesti että ei siellä pitäisi mitään epäilyttävää olla, ellei sitten kameraani ole alettu epäillä kauniiden maisemien salakuljettamisesta Eurooppaan. Syyksi kuitenkin paljastui onnettomat kynsisakset (joilla olin selvästi aikonut tiputtaa koneen johonkin himalajalle :D no en), joiden ansiosta sain rikosrekisterin Singaporen lentokentälle koska minun piti allekirjoittaa jotain papereita. Minä kun olin kaikki muut paikat penaalia lukuunottamatta älynnyt katsoa huolellisesti lävitse. Aina ei voi voittaa, eikä minua kuitenkaan jätetty Lentokentän putkaan (vaan jouduin palaamaan ikävästi koulun penkille seuraavana päivänä), harmikseni vain hyvät Fiskarsin sakset jäivät luultavasti lentokentän kahvihuoneen uusiksi kynsisaksiksi.
Lentomatka meni mukavasti, nukuin lähes koko ajan, en edes muista sainko jotain ruokaa. Ilmeisesti kyllä :D Sinänsävähän hassua tarjoilla ruokaa joskus kello kaksi yöllä ihmisille, mutta minkäs teet, koska sen muuten tarjoaisi kun aamupala on sitten erikseen? Ainii! Ja kun me nousimme sieltä Changilta ilmaan, sain onneksi ihailla ihan tajuttoman upeita salamia taivaalla. Ensiksi mietin vain pitkään, että onko ne lentokoneen valoja, mutta kun koko taivas räjähti vaaleaksi ison salaman johdosta olin varma että ne valot eivät tulleet lentokoneesta :D Harmi vain, että lentokone pakeni järkyttävällä nopeudella salamia, enkä kohta nähnyt enää muuta kuin pimeyttä, kaikkialla.
Eikä mulle jäänyt tästä matkasta mitään muuta käteen, kuin että haluan sinne UUDESTAAN HETI PAIKALLA NYT :( Hyvä on, siihen saattaa mennä vielä hieman aikaa, mutta varmaa on, että uudestaan menen sinne maailmanpyörään vielä maisemia ihailemaan. Olen tässä vain miettinyt, että taitaapi olla parasta mennä ihan yksinäni kun olen jo ne kaikki "pakolliset" nähtävyydet nähnyt, mitä mahdollinen matkaseurueeni sitten välttämättä haluaisi nähdä. Nyt minua jäi vielä kiinnostamaan kaikki viidakkoluontopuistot ja syrjäiset pikku kaupunginosat, ei enää niinkään ne Merlionit ja Far East Plazat.
Tahdon takaisin.
ps. Edustusta lentokoneessa kello 5 aamulla Suomenaikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti