Lupasin niitä kuvia mutta tietenkin unohdin ottaa kameran sinne kutsuille :D Päivän pelasti kuitenki se, että hovikuvaajani halusi välttämättä lähteä pihalle, joten hoidin siinä samalla sitten tän illan postauksen, joka nyt kyllä näyttää siirtyvän huomiselle, koska kello on 23:56... Aurinkoa ei täällä Nekalassa kyllä näkynyt enää oikein muualla kun pahalammella, ja siellä se paistoikin oikeen kirkkaasti, joten sinne sitten suunnistimme.
Aamupäivän postauksen jälkeen siis lähin puistoon Iiriksen ja Oskarin kanssa. Omg mikä yllätys :D Oltiin siellä pari tuntia, kunnes jotenkin kummallisesti sain Iiriksen raahattua mukaan Tupperwarekutsuille. Se oli kyllä todellakin jotain vaihtelua, hauskaa vaihtelua. Tilasin sitten semmoset mittalusikkalapiot, kyllä nimitän niitä lapioiksi, koska ne näytti lapioilta. Tiiän että tupperware on ikuista, ja hinnatkin sen mukaisia, mutta kyllä nyt pari kertaa elämässä... Ne vaikutti sitä paitsi tosi käteviltä, koska isoin niistä mitoista oli jopa 2,5dl Lisäks saan kai tohon jonku kivan eväsboxin, jeejee :)
Tämä kuva ei nyt ole mitenkään hirveän edustava I know, mutta oli ihan pakko laittaa kun XDXD toi käsilihas näyttää niin tyhmältä. Tiiän että siinä on varjo ja kaikkee, mutta kuitenkin :D Oliskin tommonen...
Pitäis varmaan alkaa jauhaa muutakin kun eimitään täällä mutta mutta noniin. Mun iho kesii taas. Se ei edes palanut ja se kesii..... mikä sitä oikein vaivaa? Ja mun jalat huutaa kuivuuttaan. Mä en osaa hoitaa itseäni. Näköjään. Se taito vois olla ihan hienoa hallita, muttakun mä vaan olen sellanen ihminen että muut on aina etusijalla, vaikka ei ehkä ulkopuolisista siltä näytäkkään. Mäkun en osaa sanoa ei, en vaikka haluaisin. Oikeastaan se ei ole huono juttu, koska jos osaisin, röhnöttäisin joka päivä vaan sohvalla. Mutta jotenkin mä oon ollu koko elämäni, okei sen elämän kun oon ymmärtäny maailmaa, että mulla ei ole mitään väliä. Ihan sama mitä mulle tapahtuu. Mä oon vaan joku joka on täällä auttamassa muita. Ihan sama vaikka mun naama olis verillä ja käsi poikki. Ei mua kiinnostais, koska ei mua kiinnosta miltä musta itestä tuntuu. Älkääkä taas ottako ihan kirjaimellisesti, mutta suurinpiirtein. Ja mitähän homoa mä nyt taas sain aikaseks? :D
Kesälomaa menny pian viikko ja huomenna on perjantai. Tai siis, ihankun mä mitään viikonpäiviä osaisin, todellakaan :D Ainoo miinus kesän viikonlopuissa on, että kaupat on auki vähemmän... Muuten ne vaan on. Miks sitä aina odottaa että olis jotain tekemistä. Pitäis kerranki kyllä nauttia siitä kun saa vaan olla. Mutta entäs jos ei saa vaan olla? Vaan pitää koko ajan olla menossa johonkin. Ei, huomenna mä makaan kotona koska tänään oli niin kiire. Mä ansaitsin huomisen loman tällä päivällä. Eilen yöllä sain kuulla rohkaisevia sanoja tai miksikö niitä nyt ikinä kutsutaankin ja niistä viisastuneena totesin, että mä en jaksa enää miettiä 100000 vuotta vanhoja asioita, jääkööt mun puolesta historiaan. Nyt mä meen vetään pahat angstit päiväkirjalle siitä, että mitä tulikaan tänään blogissa sanottua ;) Hyvää yötä.
Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti