We change ourselves and we do it all the time

Tää päivä hujahti tosi nopeesti, mikä oli tavallaan huonoa. Koska huomenna on sunnuntai. Mutta sunnuntai on taas lähempänä perjantaita, mutta myös maanantaita ja läksyjäkin olis. Ja jos aika menee liian nopeesti jään kaikesta jälkeen enkä keskity mihinkään, eiku mitä?

Huonoudesta sitten hyvään. (Wanhoihin, skip jos ei kinosta)

Aamulla käytiin äitin kanssa kaupassa hiusväriostoksilla. Kotona laitoin sitten värin päähän, vuorossa siis ihan perusruskee, halusin peittää ne vähän feidanneet raidat. Viimeöisen tai iltaisen henkisen panikoinnin ansiosta päätin, että nyt on hyvä aika kokeilla, saanko tehtyä näihin hiuksiin yhtään mitään. Olin oikeesti melko kujalla eilen, että miten saan näihin mitenkään semmosta mitä haluaisin. Kun oli tiedossa se visio, muttei sitä toteutusta. Fiksua. Hymy oli siis jotain 5 metriä vähintään leveä, kun jonkun 1,5 tunnin uurastuksen jälkeen mun tukka oli valmis ja oikeesti tykkäsin siitä. Se oli semmonen mitä mä olin kuvitellukkin. Okei, ehkä niiden miljoonan lämpökäsittelyn (föönin, lämpörullien ja muotoiluraudan) ja miljoonan mömmön (hoitoaineen, muotovaahdon, muotoilusuihkeen, hiuslakan, vahan jnejne...) se oli hyvä, mutta kuitenkin. Mitä nyt en tekisi yhden päivän takia :D

Sitten vuorossa oli meikkaaminen. Hmm... Mä en oikeesti kykene muistamaan, koska viimeeksi oon käyttäny luomiväriä :D En rehellisesti sanottuna tiennyt aamulla, että miten sitä kuuluis levittää tai laittaa. Sain pitkän uurastuksen jälkeen silmäni kuitenkin hyviksi (ikä ja terveys meni), niissä tulee nyt oleen ainakin tummanruskeaa, kultaa, oranssia ja jotain vaaleaa. Eriasia sitten miten ja missä järjestyksessä, mutta saimpahan edes värit päätettyä.

Sitten tuli vähän meikäläisellekkin yllätyksenä seuraava asia. Mun alkuperäinen tarkoitus oli, että olisin ostanu kaupasta jonkun sievän oranssin kukkasen, siis hiuskoristeen ja laittanu sen sitten hiuksiini. No jooh hieno suunnitelma, mutta missään kaupassa ei oo tähän vuodenaikaan saatavilla oikeestaan mitään oranssia, mitä pidän ihan himo köyhänä. Se on syrjityin väri ever täällä suomessa, Osku ei saanu ees sen väristä solmioorusettia vai mitä kaikkia niitä nyt onkaan, olevinaan jotenkin erikoinen väri. EI SAA SYRJIÄ TOLLASTA VÄRIÄ TOLLEEN. Joo takasin asiaan :D Niin, niin sitten kun äiti kävi tänään kukkakaupassa ihan eri asioissa kun missään vanhoissa, niin se kuitenkin tuli takasin semmosen oranssin kukkasen kanssa, jonka sit tökkäsin hiuksiini ja rakastuin. Eli nyt mulle sen tekomuovikukan sijaan onkin tulossa hiuksiin ihan oikee kukkanen<3 Oon tosi innoissani, vaikka aluks asiaa vastustinkin. Nyt se on täysin fine ja MISSÄ OLET PERJANTAI :D

Jooh, taas tää meni vanhojen hölinäks. Oon edelleen tosi pahoillani :D

Illasta sen verran, että oltiin Kaisan kanssa kattomassa leffassa Unelmien pelikirja. Mun idea, mutta Kaisa halus tulla mukaan. Se oli jännä leffa. Siinä kiroiltiin ihan olan takaa ja pidin erityisesti siitä, että fuck oli suomennettu vittu, eikä perkele. Leffa sai heti enemmän ytyä :D Sen juonikin oli aika sellanen erilainen, periaatteessa semmonen rakkaushömppä, mutta ei kuitenkaan ihan. Siinä oli kaks sekopäätä, joilla molemmilla oli henkiset ongelmansa. Juoni ei kuitenkaan ollu mitenkään yllättävä, mutta huumori oli hauskaa ja koska se ei ollu ihan peruskauraa omasta mielestäni, niin tykkäsin kyllä. Oli umpeenmenevän lahjalipun arvoinen. Ja tykkään Jennifer Lawrencesta.