Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2013-02-07

Sohvaperuna

Niin, nythän on se vuodenaika tai oikeastaan jakso, kun koulussa alkaa taas liikunta.

Liikunta ei kaikesta huolimatta ole se lempilajini koulussa, kuten varmasti hyvin tiedätte. Mutta toisaalta oon huomannu, etten vihaa sitä. Liikunta on kivaa, ainakin jollain mielen syvimmällä henkisellä tasolla. Vihaan siinä eniten sitä raahautumista ja tavaroiden roudausta ja sitä hikistä ja likasta oloo, jonka esim. hissan tunnilla saa sitten ihanasti kokea liikuntatunnin jälkeen.

Tanssahdeltiin Raijan johdolla eilen jotakin harjanvarsijumppaa. Se oli ihan mukavaa ja tarpeeksi semmoista, noh, liikunnallista. Tänä aamuna se ei enää sitten ollutkaan mukavaa. Tuntui kuin kyljyksiini olisi isketty jollain betoniporsaalla, vaikka mä tosiaan taivuttelin sitä harjanvartta puolelta toiselle jotain 15 minuuttia ennenkun lähin ajotunnille. LOL. Enkä ollu koulussa ees ainoo, muutkin tunnusti olevansa betoniporsaalla lyötyjä.

Ja eihän se liikunta tietenkään siihen loppunut, vaan tänään oli sitten heti kaheksalta aamulla luistelua. Ekan kerran tänä talvena. Ja luistelin vielä ihan kunnolla, pelasin ringetteäkin ja kerran vähän niinkin innokkaasti että löysin itseni lumipenkasta. Ehkä koulun kypäräpakko olikin ihan jees :D Se jää oli kuitenkin tosi ihana, luisti ihan himo hyvin ja oltiin varmaa ensimmäisiä sileellä jäällä. Voin tosin kuvitella sen fiiliksen, kun huomenna aamulla en pääse sängystä reisikipeyden takia ylös, enkä pääse betoniporsas kylkieni takia kääntymään mitenkään :D

Toisaalta. Poraan aina hammaslääkärissäkin kun mikään ei tuota kipua, vaikka haluaisin että tuottais. Joten ehkä mä vaan nyt nautin tästä kivusta, kun sitä aina niin kovasti haluan kokea :D

Ja voisin ehkä nyt innostua myös vapaa-ajalla liikkumaan vähän lisää. Hiihtäminen olis kieltämättä aika jees, mutta mää, hiihtämässä. Ne sukset varmaa painuis iidesjärven pohjaan tai jotain jos kokeilisin?!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti