ÄÄ. Mä en osaa kuvailla tätä tunnetta nyt ollenkaan. Olin odottanu näitä wanhoja ihan sairaasti oikeesti. Viime maaliskuusta, siitä asti kun hommasin parin (en ollu ajoissa...) ja mekon. Parempi olla enemmän ajoissa kun myöhässä. Toi mekkokin oli rakkautta ensisilmäyksellä, en ees sovittanu muita. Toi se oli ja piste. Ja kuten Iiris blogissaan totesi, oon niin iloinen, että tanssin, enkä ollu tanssimatta vaikka niin uhosinkin vuosi sitten. Oikeesti oli yks parhaista päivistä lukiossa, vaikka nyt miettien meni kauheeta vauhtia, toivottavasti ehdin nauttia siitä niiden "perkeleperkeleperkele koska tää bernandin valssi loppuu jalat kuolee, mää kuolen, en voi hengittää, kurkku on kuiva, naama valuu hikee, äää kaadun" -tunteiden lomassakin :D
Eilinen oli kokonaisuudessaan niin pitkä päivä, että illalla, siis yöllä, kun kolmen aikaan käveltiin jatkoilta kotiin, tuntu, että näistä tansseista olis ollu joku viikko jo. Heräsin puol 6 tekemään kampausta ja valmistautumaan, ja menin nukkumaan seuraavan kerran vasta 22 tunnin päästä. Siinä välissä sitten sattui ja tapahtui. Tanssit meni hyvin ja vähemmän hyvin, kerran sekosin :D, mutta ei se mitään. Mekon päällekkin tuli Oskarin, itseni ja muiden toimesta astuttua niin paljon, että ihmettelen suuresti sen ehjänä pysymistä :D. Iltapäivällä tein koko kampauksen uudestaan, kun oli menny mun mielestä niin huonoon kuntoon, en vaan voinu olla menemättä suihkuun sillä aikaa kun muut oli syömässä.
Mun mielestä meillä oli tosi kauniita pukuja ja tykkäsin siitä väriloistosta, että kaikkia värejä oli tasaisesti ja pukujen ulkoasu (mikä hitto se sana on.. :D) oli monipuolista. Tykkäsin myös kauheesti tosta mun hiuskoristeesta, vaikka lievästi sanottuna meinas hermo mennä kun en mitenkään meinannu saada sitä pysyyn hiuksissani.
Jatkothan oli ne päivän kohokohta, eikun siis mitä? No juujuu. Ei niitä voi verrata, molemmat oli omalla tavallaan ainutkertaisia. Äiti odottaa nyt mehukkaasti, että kertoisin jotain salaisuuksia jatkoilta, joita en kuulemma voi sille ääneen sanoa. En nyt ajatellu kuitenkaan niin tehdä, ja äidille tiedoksi, uteluistasi huolimatta en iskenyt jatkoilla ketään. Se oli sellaista hauskanpitoo, oman tanssin uudestaan tanssimista ihan fiiliksissä ja sellaista jollain tapaa ehkä yhdentymistä, koska kyllä siellä tuli puhuttua niin monelle. Noh, tiivistettynä jatkot mitä muutakaan kun: perseilyä, tanssimista ja yleistä biletystä, niistä oli jatkot tehty, kiitos kaikki ihkut norssin wanhat, mulla oli tosi hauskaa :D
Kotimatkakin sujui melkein ihan hyvin Oskarin, Iiriksen ja Kaisan kanssa :D.., vaikkakin Oskari lopulta jäi jälkeen ja meillä naisilla meni hermo ja jatkettiin matkaa kolmistaan. Huoh, poikia saa aina odottaa... Ikävää että koko päivä on ohi, tekis mieli vaan kävellä joka päivä toi mekko päällä ja viettää wanhojen päivää. ÄÄ, en kestä. Onneks on kuitenkin muistot ja kipeät päkiät.
ps. Oma tanssi on se paras tanssi ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti