Tiedättekö mitä kello on? Hyvä jos ette, sillä en itsekään haluaisi tietää. Se on 23:47. Olen tulossa vanhaksi, sillä en meinaa nykyisin löytää hyvää nukkuma-asentoa. Joko päässäni pyörii miljoona ja sata asiaa, tai sitten lihakseni ovat jumissa innokkaasta autotallikuntoilusta - venyttelyistäni huolimatta. Tänään vaihteeksi hyvän asennon löytäminen oli täyttä tuskaa, yleensä lopulta nukahdan selälleni, mutta sekin onnistuu vain ja ainoastaan, jos olen päässyt sukeltamaan mielessäni meheviin kuvitelmiin, toiseen maailmaan, sellaiseen joka ei ihan nurkan takana odota.
No kuitenkin, koska yöllä ideat ovat parhaimpia, oli ihan pakko nousta sängystä kun kerran nukkumattia ei ollut lähimaillakaan ja hakea kone, koska juuri nyt on sopiva inspiraatio blogin kirjoittamiselle.
Luin ennen nukkumisyritystäni erästä blogia x. Tuo blogi x oli erittäin hyvä, sillä se sai minut tajuamaan, kuinka en pidä omastani. Asia jäi mietityttämään ihan kamalasti. Olen jo pitkään miettinyt, mikä tässä mättää mieltäni, keksimättä vastausta. Olen yrittänyt vaihtaa ulkoasua ja fonttia, ottaa enemmän kuvia, miettiä uutta nimeä, uutta blogia, tätä kirjoitustapaa kirjoittaa kirjakielellä puhekielen sijaan jne. Mikään ei ole tuntunut silti maailmaamullistavalta.
Kunnes äsken keksin mikä minua ärsyttää. Häpeän niin syvästi 2011 kirjoittamiani postauksia, ihan vain siitä syystä, että olen ollut hyvin nolo. Hymiöiden liikaraiskaamista, pieniä kuvia, liikaa puhekieltä ja ärsyttäviä paint-muokkauksia. Olen halunnut pois tuosta vuodesta, tuosta tyylistä. Ja olen päässytkin. Nykyään kirjoitan vain silloin kun on "jotain sanottavaa" tai jotain kuvia näyttää. Ja juuri se on se mitä vihaan.
Kyllähän mulla on viime aikoina mennyt kamalasti aikaa kouluun ja yksinkertaisesti ei ole ollut kiinnostusta kirjoittaa. Mutta en yhtään pidä siitä, että olen asettanut kriteerit postauksilleni? Mitä ihmettä miksi olen tehnyt niin :( Ymmärsin tämän blogin x avulla, kuinka kaipaan näitä 2011 kirjoituksiani. Ei se kuvien laatu, eikä se tekstin pituus, eikä varsinainen aihekaan. Haluaisin kirjoittaa tavallisista päivistäni, siitä mitä niihin on kuulunut, vaikkakin vain kirjan lukemista. Ja ihan sama, vaikka jokainen postaus alkaisi sanalla Tänään mille taannoin nauroin kamalasti :D
Esimerkiksi maaliskuussa 2011 olen kirjoittanut 41 postausta. Nykyään normaali määrä on 10. Ennen mä olen pistänyt tänne ei-laadultaan-niin-hyviä teinipeilejä ja kuvia mun kokeista ja mistä milloinkin. Mä olen pohtinut sitä mitä mielessä on ollut. Nykyään mä joko teen hehtopostauksia tai postaan huolellavalittuja kuvia. Ennen oli netistä poimittuja inspiraatiota ja kaikkea, kivoja ja ajatuksiaherättäviä laulunsanoja. Se entinen blogi oli enemmän mun näköinen. Nyt tää yrittää olla jotain massaa, enkä pidä siitä.
Mulla on nykyään joku sellainen kriteeri, että jos olen kerran postannut jostakin, en tee sitä toiste. Ärsyttävää. Ja ihan turhaa. En saa tästä rahaa. Eikä minulla ole kuin jotain 12 lukijaa ja hyvänä päivänä jotain reilu 70 sivunkatselua. En tiedä onko ne samalta henkilöltä, vai käykö täällä tosiaan 70 eri ihmistä. Yllättyisin aivan kamalasti, jos tämä oikeasti kiinnostaisi 70 ihmistä :D Kommenttiboksini eivät täyty kommenteista, kehitysehdotuksista, risuista tai ruusuista, joten miksi ihmeessä mietin mitä muut haluavat lukea? Tämä on minun blogini ja sellaiseksi tämä myös aikoo nyt muuttua. Tästä päivästä, 21.3.2014 eteenpäin. Ja minä aion muuttaa tämän ulkoasun. Lupaan sen.
En halua että asiat ovat niinkuin nyt.
Haluan asiaan muutoksen. Haluan keskittyä niihin elämän pieniin asioihin, tai isoihin jos siltä tuntuu. En teoriassa enkä käytännössä halua poistaa kaikkia näitä kolmea vuotta vain savuna ilmaan, sillä jos teen sen, häviää aika monta muistoa ja kuvaa kaikkialta. Tästä blogista jos jostakin voi nähdä ihmisen kehittyvän edes jotenkin. Tosin niiden kanssa en ikinä voi aloittaa täysin alusta. Ehkä se ei ole tarkoituskaan. Never know.
Minusta tuntuu, että tyhmenin kun menin lukioon ja viisastuin 2,5 vuoden lukioaikani jälkeen.
Teen tämän.
jeee! hyvä ettet poista <3
VastaaPoista