Pelätä ei saa jos tahtoo milloinkaan onnen saavuttaa

Pari päivää oon tässä yrittänyt raivata mun mukaan Espooseen lähteviä kaappeja tyhjäksi. Se on yllättävän vaikeaa, koska ei vaan voi heittää niitä kaapin tavaroita johonkin laatikkoon ja purkaa niitä sitten etelässä, koska jokainen näistä kaapeista, jotka aion raahata mukanani, tulee saamaan ihan uuden käyttötarkoituksen. Oon onnistunut saamaan puoli jätesäkillistä roinaa, mikä on aika hyvin multa ja 2/4 säilytyshöskää on jo tyhjänä odottamassa siirtoaan. Hieman ne saa kyllä sielä odotella, sillä saan tosiaan ne avaimet vasta tämän viikon perjantaina, lauantaina olen töissä ja sunnuntaina helsinki-vantaalla.

Ja eniten ikinä tässä maailmassa mua pelottaa se asunto. Te ette tiedä oikeesti että paljonko. Edes kolmas maailmansota ei tunnu miltään tän asuntopelon rinnalla. Ja TÄMÄ iltalehden juttu auttoikin ihan vitusti tähän pelkooni. Tarttee varmaan jo valmiiks lauantaina ottaa töistä taskuun superblueta ja ostaa karhunkieli ja ottaa mukaan cifiä ja karhunkieli ja mäntysuopaa ja teräsharja ja valkaisuaine ja jääkaapinhuuhteluaine ja porakone ja vasara ja maalipurkki ja mitähän vielä. Silmälaput kenties? Mä niinkun ihan oikeasti odotan, että siellä asunnossa on paskat seinillä ja tämä ei ole edes vitsi. Sitä suihkuverhoa en halua edes nähdä, mieluiten silmät ummessa heitän sen suoraan roskiin. Tai vessan lavuaarin hiusmäärää. Oon kysynyt Oskulta jo tuhat kertaa, että mites ois yksityinen kaksio helsingistä, ja kysyn sen vielä perjantaina varmaankin uudelleen :D

En saa edes unta, kun mietin tätä :D Yhyy.

Onnekseni äiti ja isä on kuitenkin himosiivoojia potenssiin 1000, jota minä en ole, joten ehkä selviän. Toivottavasti ne saa sielläkin himosiivousvaihteen päälle. Kun oikein mietin asiaa, mä en ole varmaan ikinä elämässäni pelännyt mitään näin paljoa :D Vaikka aihetta olis ollut monesti, niin ei. Tätä mä pelkään eniten. Mutta joo. Jospa seuraavassa postauksessa itkisin jotain muuta kun näitä koulujuttuja :D