Tiistaiaamuna suunnattiin bussilla kohti Rodoksen kaupunkia, koska se maksoi Kolymbiasta vaivaiset 3,5€ suuntaansa. Pidin hintaa halpana, koska miettikää nyt esim. Tampereella kertamaksu bussiin on 2,5€ ilman korttia, tolla 3,5€ hinnalla pääsi kuitenkin reilut 25 kilometria.
Ilmasto kaupungissa oli ihan jäätävän tukala, ei tuullut lähes ollenkaan ja raahasin vielä mukanani laukkua jossa oli rantakamat. Oli varmaan vähintään 35 astetta ja kaupungilla kävely ei ihan ollut se meidän juttumme. Kierrettiin pikakierros Vanhassa kaupungissa, mutta kuumuuden takia siellä ei mitään voinut tehdä
paitsi hakeutua varjoon. Muistelinkin, että edellisellä Rodoksen lomalla vanhaankaupunkiin mentiin yleensä vain iltaisin.
Päästiin lopulta vanhankaupungin muurien ulkopuolelle, jossa merituuli hieman viilensi oloamme. Täytyi tottakai saada yhteiskuva BlueStarFerriesin kanssa. Ainiin, ette varmaan tiedäkään tätä juttua, koska en ollut vielä blogien ihmeellisessä maailmassa 09... No Kosin lomillamme noi oli aina illanpiristyksiä katsella parvekkeelta ja ravintolasta. Laiva- ja lentokoneaddikti täällä hei.
Ellu-raukka,
jolla oli matkan aikana paljon itseäni enemmän inhimillisempiä, enemmän ihmiskäsitykseen sopivia piirteitä, kuten päivällä nälkä ja jano, sai varmaankin jonkun auringonpistoksen tms, kun yhtäkkiä raukalta meni jalat alta ja sitten täytyikin huilia varjossa. En tosin yhtään ihmettele, se kuumuus oli kyllä melkoisen tukalaa. Loppuaika otettiin rauhallisesti, käytiin meressä uimassa, Suomibaarissa huikkaamassa
alkoholittomiavirvokkeita ja lähdettiin parin kaupan jälkeen takaisin kohti Kolymbiaa.
Mä olen oikeasti varmaan ihan kamala matkakumppani :D En syö enkä juo. No okei juon kyllä vettä, mutta en myönnä janoa. 12 tunnin väli aterioissa oli ihan ok. Voisin maata paikallani auringossa 12h, herään seitsemältä alle 7h yöunien jälkeen ja lähden ulos. Olisin selvinnyt pelkän kreikkalaisen salaatin voimalla, eli veden mukaan laskien, n. 6€ ravintolakäynnillä. Heilun jatkuvasti kameran kanssa enkä halua mitään. Välillä mietin, että kuka mun kanssa haluaa edes matkustaa :D Tai sitten kukaan ei vaan tiedä tästä mun luonteesta muutakun vasta perillä... heh
Tykkäsin jälleen kovasti tuulisen rannan aalloista. Meressä uimisen parhaita puolia on kelluttava suola ja aallot. Ihanaa kun aalto paiskaa sut kumoon tai vaahtopäät heittää vettä silmiin. Aallot Kolymbiassa olivat mitättömiä, ja koska siellä ihmeellisesti puhalsi aivan järjettömän kova maatuuli,
en edes ymmärrä miten se on mahdollista, pohdin monta päivää asiaa, voiko merivesi oikeasti olla niin paljon maata lämpöisempää O_O, aallot lähinnä liikkuivat poispäin rannasta :D
Ravintolatarjonta ei ollut päätähuimaava Kolymbian pikkukylässä, mikä toisaalta oli onni ja toisaalta kirous. Pääkadulla oli viisi ravintolaa
siis sillä alueella mihin iltaisin jaksoimme kävellä, kauempana olisi ollut paljon enemmänkin ja rannassa hieman syrjässä pari lisää, joista yksi oli aivan surkea. Ruoka oli kyllä hyvää, mutta palvelu oli äh, en osaa kuvailla sitä. Surkeaa. Ei koskaan ollut valinnanvaikeutta ravintoloissa, ja ruoka niissä kolmessa (yksi viidestä oli ns. pikaruokala jossa ei käyty) oli todella hyvää. Emme kuitenkaan olleet kylän ainoita turisteja jotka eivät olleet ottaneet puolihoitoa, eli kahdeksan aikaan kaikki ravintolat alkoivat olla ihan täynnä. Ja mun ja ellun hitaruuden tuntien, loppuviikosta oltiin illallistamassa juuri siihen ruuhkaisimpaan aikaan :D
Kuvan moussakakin oli suussasulavan hyvää ja toi tsatsiki, vedettiin sitä kyllä aika melkosesti viikon aikana :D se vaan on niin pirun PARASTA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti