Hämmentävää. Istun uudessa omassa huoneessani. Mulla on avainkaulanauha kaulassa, ja tunnen palanneeni takaisin ala-asteelle. Siellä tosin vihasin kaulassa roikkuvia avaimia, mutta nyt se tuntuu hyvälle. Tän huoneen seinät on kamalan valkoiset, kun en oo ikinä asunut huoneessa jossa olis ollut valkoiset seinät. Söin just kinkkusämpylän ja nyt ajattelin kaatua sänkyyn, koska väsyttää niin hirveästi. Ajattelin huomenna tehdä huonepostauksen, siihen tarvitaan päivänvaloa. Ajattelin myös pyöräillä Espoo-kierroksen, vaikka tiedän, että eksyn melko varmasti :D Tää solu on niin pirun iso, että toi yhteinen tila, siis käytävä on pilkkopimeä tähän aikaan illasta. Tekisi mieli kirjoittaa, ettei täällä näy ristin sielua, mutta kyllä täällä näkyy. Naapurin ovi on auki ja äsken kuulin kun joku ei-suomalainen tyttö saapui yhteen näistä huoneista matkalaukkuineen. Se tietää siis sitä, että mikäli se ei asu yksin omassa huoneessaan, täällä tarttee alkaa puhua enkkua. Kaikki tehdään netissä. Pyykkitupa varataan netissä, ilmottauduin just yksiin bileisiin netissä. Eikä kyse ollu mistään fb osallistun, vaan täytin siihen nimeni ja sähköpostiosotteen ja alan, jota opiskelen. Hämmentävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti