Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2014-08-30

Ei menny niinku römssöössä

Heipähei! Piti tulla kirjoittamaan jo hieman aiemmin (lue: 20 minuuttia aikaisemmin), mutta koska päädyin kuokkimaan prosessitekniikan bileisiin ja kuulemaan, missä soluissa on mitäkin baareja (ougaad en opi ikinä elään täällä :D)

Aamuni lähti käytiin aika hitaasti, tuntui tosi oudolta olla täällä, vaikka yö menikin hyvin. Lähdin kahdeltatoista kohti lidliä, sillä jääkaappini täyttöaste ei ollut kovin suuri. Äiti kertoi mulle eilen nopeimman reitin lähimpään Lidliin, mutta ihankun olisin enää tänään sitä noudattanut. Oikeasti käännyin liian aikaisin, tajusin sen kuitenkin pian, mutta jatkoin siitä huolimatta matkaani. Sitten jostain keskeltä Espoon yberhienoja omakotitaloja (en kuitenkaan ollut vielä ihan Kauniaisissa), joissa oli golfsäkit keskellä pihaa, löysin pyörätien, joka vei Tapiolan golf-kentälle. Ja mun viaton tarkoitus oli vain päästä Mankkaan Lidliin.

Kuka näitä kaupunginosien nimiä muuten keksii. Miksi Turussa on KUPITTAA?? ja nyt täällä Espoossa MANKKAA. Ihan oikeasti. Jotain rajaa nyt näille kaksoisvokaaleille.

Kiersin sitten pidemmän kaavan kautta Mankkaaseen, Tarjoustalon kautta tietenkin. Outoo ettei oo Tokmannia vaan Tarjoustalo O_O Nyt on tiskiainetta ja yleispuhdistusainetta myös keittiössä. Ja se yleispuhdistusaine, jota olen himoinnut aivan liian kauan, tuoksuu taivaalliselta, omenankukilta.

Päästyäni vihdoin Mankkaaseen, jouduin ilokseni toteamaan, että Mankkaan Lidl on remontissa 4. päivään saakka. No perkele. Ei muuta kun google mapsiin etsimään lähin Lidl, joka olisi toiminnassa. 4km päästä löytyi Lidl Niittykumpu, jonne suunnistin pyöräni.

Tosi hämmentävää tajuta, että asiat, jotka ennen on ollut niitä kaukaisia pääkaupunkiseutujuttuja, on nyt ihan käsinkosketeltavissa. En esimerkiksi tiennyt, että Barona Areena on Espoossa, kauppamatkani varrella :D Ja että näen koko ajan lentokoneiden kaartavan Helsinki-Vantaalle. Mikä unelmapaikka asua. Tänään just mietin, että kun seuraavan kerran Hki-Vantaalle laskeutuu joku maininnan arvoinen kone, minähän otan bussin alle ja huristan sitä katsomaan, kun kerrankin ei ole sitä kahden tunnin moottoritietä tielläni.

Päästyäni Niittykumpuun, tajusin, että olen väärällä puolella tietä, eikä suojatietä näkynyt missään. Tietysti... Piti kiertää hieman kauempaa, että pääsin tien yli. Sopivasti jonkun palolaitoksen kohdalla, jossa sattui olemaan vielä jotkut lasten esittelypäivät. Voi kuulkaa kyllä hieman teki mieli mennä myös katsomaan niitä paloautojen ihmeellisiä vempaimia, mutta jotenkin ihmeen kaupalla sain pidettyä itseni aisoissa :D

Lidlissä korini oli aivan täynnä tavaraa. Ajattelin ottaa täällä käytäntöön sen, että viikonloppuna tai mahdollisesti ollessani Tampereella, maanantaina ostan koko viikolle sellaset perusruuat ja leipää, jugurttia yms, ja sitten pitkin viikkoa jos on tarvetta ostan maitoa ja muita enemmänkuluvia. Ihan siitäkin syystä, että oli suuria ongelmia saada kaikki mahtumaan reppuun ja koriin, enkä edes ostanut kun kuvassa näkyvät tavarat. Oli kyllä hienoa ajella noiden 2kg peruna ja porkkanasäkkien kanssa, mutta enhän minä nyt osannut ajatella.

Ollessani kassalla tajusin, että peukaloni vuotaa valtoimenaan verta, en tiedä mihin ihmeeseen sen oikein tökkäsin. Yritin siinä sitten jotenkin pakata kamat laukkuun samalla kun nuolin verta peukalostani pois.

Kotiin päästyäni, nakkikastike ja muusi mahassa, otin ruokalevon nojatuolissani. On muuten mukava paikka nukkua. En vielä tehnyt tuttavuutta English talande -ihmisiin, mutta ehkä sekin tässä pian koittaa. Suunniteltiin hieman meidän tulevan -vieraiden majoitus sohvan- sijaintia ja todettiin, että parista palamattomasta lampusta tarttee huomauttaa ja olkkariin verhotankokin olis ihan OOKOO. Nyt menen nukkumaan ja huone-esittelyn saatte huomenna.

Öitä ihmiset, Otaniemi kuittaa :)

1 kommentti:

  1. No johan oli vastoinkäymisiä matkalla Lidliin.Varmaankin matkaa tuli monta kilometriä.Samalla opit tuntemaan seutukuntaa.Onneksi sait ostoksesi tehtyä.Oletan, että tulee uusia asioita roppakaupalla. Maltilla eteenpäin pikkuhiljaa. Olet ajatuksissani.Kävelin tänään reilut 4km. Varmaankin äitisi kertoi mitä Puolakka sanoi vastaanotolla. Mami.

    VastaaPoista