Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2013-09-01

Tapetoitu seinä on ja puinen lattia, 
kutsun tätä elämäksi vaikka ole en
 täydellistä suoritusta tehnyt minäkään


Vihdoinkin koitti aika, jolloin minun makuuhuoneeni sai uuden ilmeen. Ihanan ja kauniin uuden ilmeen. Olen niin innoissani, että en tiedä mitä tämän yön nukkumisesta tulee :D Videolla puhun ihan höpöjä, täällä huoneessa on nyt viittä eri tapettia eikä neljää, heheh. Mutta ihme kyllä, ne kaikki sopivat toisiinsa, edes jotenkin. Isä vitsaili, että tulipa mulle nyt ruusuinen elämä, kun kukkia kaikialla :D mutta kai se on ihan sallittua tytön huoneessa, eikö?

Tuntuu ehkä tosi tyhmältä sanoo näin, mutta ton uuden tapetin myötä mun muistot sai uuden kodin, kun ne ei enää ole siinä seinässä :D (roskiksen, no ei...) Tohon seinään liittyi paljon muistoja, mahtaa kuulostaa idiootilta, mutta mä olen tuijotellut sitä röpyliäistä pintaa ja ehkä vähän repinytkin niin monesti, samalla miettien kaikkia asioita tai ehkä kokien, että kyllähän se vähän oudolta tuntuu kun nyt sitä ei enää ole. Esimerkkinä esim. kuinka ollaan istuttu Ellun, Kaisan ja Iiriksen kanssa tuolla en tiedä miten ollaan mahduttu :D ja mä olen varmasti valittanut kuinka Kaisa ei saa hingata tapettia ettei se menee pilalle, tai ne kun ollaan Kaisan kanssa kaksin löhötty tuolla :D En osaa selittää tätä asiaa enempää, kai tässä on vähän semmone fiilis ku vaikka muuttais johonkin muualle ja vanhaan taloon jäis niitä muistoja. En edes tiedä miks mun muistot on tapetissa, mutta oonkin vähän vajaa.

Mutta nyt on hyvä mennä kohti uusia jutskeleita uuden seinän kanssa. En lähde täältä huoneesta ikinä. Heheheh.

Ylhäällä alkutilanne, seinässä vielä pari tapettivaihtoehtoa, jotka eivät oikeasti olleet edes vaihtoehtoja, kunhan sitä Otran myyjää vähän juoksutin. Niin ja siitä näkyy myös, kuinka väritön se edellinen tapetti olikaan, huhhuh. Toisessa kuvassa työntekijät ja lähesvalmis lopputulos, Hanna toistaiseksi vain katsomassa, kun ei sopinut häiritä isän tarkkaa mittauspuuhaa :D Alla puolestaan näkyy salamalla otettu oikea väri, mutta alemmassa kuvassa hieman viitteitä siitä, millainen värimaailma tuolla huoneessa nyt oikeasti on. Nuo huonekalut saa tuon tapetin näyttämään enemmän ruskealta, mikä on oikeastaan erittäin hyvä juttu. Ensiksi vähän pelkäsin, että onko tuo liian mustataustainen, mutta ei ollut onneksi :-) Vaikka toisaalta koko huone on yksi sekametelisoppa joten eikai enää yhdellä uudella värillä ole mitään merkitystä..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti