Elämä on varjoa ja valoa, joskus se kyyneliin tiristää

Soin itselleni tänä kauniina, mutta samalla uhkaavana keskiviikkoaamuna pienen tuokion istuutua koneen ääreen ja purkautua jostakin elämää hyödyttömämmästä tänne blogiin. Kohta on aloitettava paahtaminen on ihan tosissaan, vaikka kyllä mä uskon, että näiden kahden päivän jälkeen olen edes parhaani yrittänyt. Hyvä on, en ole, mutta plääh. Ei kaiken tarvitse olla niin ja justiinsa.

Mun kehoni on kehittänyt itselleen todella hyödyllisen kellon. Se herättää aina puolta tuntia ennen, kun mun iphone. Oon joskus puhunut tästä jollekkin ja ollaan tultu siihen tulokseen, että on ikävää herätä noin koska sitten ei olekkaan enää kunnolla aikaa nukkua. Nyt mä olen kuitenkin eri mieltä. Sehän on itseasiassa tosi kiva, luo paljon paremman ryhdin mun päiville ja kun se herätyskello sitten lopulta soi, mun ei tee mieli yhtään painaa uudestaan torkkua.

Nukuin viimeyön peiton lisäksi ihanan viltin alla ja voi että kuinka lämmin oli, lisäks mulla oli sukat jalassa mikä on ihan epätavallista mulle. Mä olin ihan fiiliksissä ja aamulla oli ihana herätä, tuntui että en olisi edes ollut omassa sängyssäni. Olisin halunnut ottaa sellaisen "perusbloggaaja" kuvan tähän, kun dataan sängyssä tälleen aamulla, mutta koska tää mun valaistus täällä on luokkaa "nukkuessa et tarvitse valoa" niin empäs ottanutkaan :D Ainoan miinuksen aamu sai mun hampaista, jotka ovat taas liikkuvaiset mutta eiköhän tähän ole jo totuttu.

Nyt mä laitan koneen sängyn alle ja lähden syömään aamupalaa ja opiskelemaan. Jos ette tienneet niin oon vetäny kaikki sähkölaitteet irti seinästä että se vähentäis niiden avaamiskynnystä :D Hyvää keskiviikkopäivää kaikille! :)