Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2013-09-21

Nakkisormet

Ensiksi olen ikuisuuden tekemättä yhtäkään kunnon postausta, ja sitten pamahdan tänne ja laitan kaksi kuvaa vasemmasta kädestäni. Aktiivista elämistä jne. 

Tosiaan. Päivän hienoin saavutus oli, että leikkasin kauniit sormia pidentävät kauankasvatetut kynteni pois, koska halusin taas soittaa pianoa. On suorastaan kamalaa, että moinen harrastus voi olla täysin mahdotonta pidemmillä kynsillä, koska en millään malttaisi luopua aina niin aikaavievästä projektista. Ja voi itkupetteri mitkä nakkisormet sieltä sitten paljastuikin :D, eikö näytäkin ihan, että sormet olisivat puolta lyhyemmät, lähes ainakin... Vai olenko minä vain liian sisäkissaksi muuttunut tässä kuluneiden viikkojen aikana, että en enää erota mitään mistään? Nakkisormet tai ei, kaikki tekeminen tuntuu nyt niin ylitsepääsemättömän hankalalta, et saa ongittua vaikkua korvasta, tai likaa korvakorujen ympäriltä, finnien puristelu on lähes mahdotonta ja raapiminenkin tuntuu lähinnä silittämiseltä...

Mutta kuitenkin. Sen ajan, minkä nyt olen pysynyt hereillä tänään, olen viettänyt kellarin kuntosalilla Paten kanssa, imuroinut yläkerran ja sitten taas istunut mantsan kirjojen parissa (eri asia luinko sitten paljon paskaakaan). Jotta lukijoiden kysymysmerkeiltä vältytään, Pate on mun uusi kaveri, kahvakuula joka painaa 6kiloa :D En tiedä, päädynkö lopulta vain halailemaan sitä sen sijaan, että käyttäisin sitä liikunnallisiin tarkoituksiin, mutta yritän ainakin pitää suhteemme täysin liikunnallisena. Ja mitä tulee maantieteeseeen, olen ainakin ymmärtänyt tänään pari ihan merkittävääkin juttua, mutta jos tämä tahti jatkuu 2asiaa/päivä niin ei kunnian kukko kyllä laula. En tiedä mitä pitäis lukea ja plöääh. Sitäpaitsi, oikeastaan kaikista eniten minua huolettaa se kuusi tuntia. Olen ihan varma, että aika loppuu kesken vaikka mitä yrittäisin, eikä siinä sitten lopulta auta edes osaaminen :D 1h suunnittelulle ja esseelle on oikeasti aivan tajuttoman vähän, varsinkin jos sitä juttua ei heti synny päähän. Itku ja surku :D Toivotaan että kirjoituskärpänen ehtisi purra ennen perjantaita.

1 kommentti:

  1. ei jumankauda, mun kynnet ei ikinä kasva ees noin pitkiks mitä toi alempi kuva näyttää :-DDD

    VastaaPoista