Tänään puhutaan verhoista. Sain kuin saikin otettua itseäni niskasta kiinni, tai siis eihän se mitään vaatinut, ihan sama mitä muuta kunhan ei vain kirjoituksia. Ompeleminen pitkästä aikaa oli aikamoista, hauskaa tietty, mutta aika pitkästyttävää. Ja pikkutarkkaa. Kärsivällisyys on välillä koetuksella, kun pistät joka toisen kerran neulan sormeen, silität, käännät ja ompelet jokaisen reunan. Välillä kiroat saumuria joka ei tee haluttua jälkeä, puhumattakaan ompelukoneen kiukuttelevasta alalangasta. Punnitsin muuten nuo koneet tänään, kymmenen kiloa, huh, siinä olis hyvä väline bodaukseen.
Löysin kankaan Eurokankaasta, mistäs muualtakaan. Hintaa oli 14,90€/metri, otin kaksi, joten kolmenkympin verhot näistä tuli. Mun tarkoituksena ei ollut siis hankkia jälleen jotain kukkakuosia, hain ehkä jotain yksiväristä, mutta löydettyäni väreiltä täydellisesti sopivan verhon, minua ei kiinnostanut oliko siinä kukkia vai ei :D Sain tuon vaaleanvihreänkin sopimaan hienosti tänne vaihtamalla tyynynpäällisen olkkariin ja makkarissahan on se vaaleanvihreä lamppu.
Ja pahoittelen jos jostakin on idioottimaista puhua makuuhuoneesta ja olohuoneesta, mutta sellanen tää mun huone on. Ennen täällä on vaan makuuhuone ja keittiö. Not joking. Kaipaan vähän sitä jääkaappia...
Tein nää samalla kaavalla kuin kaikki edellisetkin, joten sinänsä ei ole mitään uutta. Tuo valkoinen tuo kivasti tasoitusta, kun nyt sitä ainakin löytyy kummastakin huoneesta. Ja se päästää myös valoa kivasti läpi.
Pituudeltaan pidensin näitä vähän verrattuna edelliseen. Edelliset loppuivat juuri siihen, mihin ikkunalautakin. Tällä kertaa kuitenkin halusin, että nämä ylettyisivät ihan tuonne patteriin saakka. Kyllä mun nyt kelpaa. Kuviona ehkä vähän kummallinen aluksi, mutta nyt kun silmäkin on jo tottunut niin näistä taisi tulla uudet lempparit. Onneksi ei tarvitse enää katsella niitä oransseja iänikuisen vanhoja vanhuksia. Uudet asiat piristää aina kummasti. Mitä tykkäätte vai tykkäättekö ollenkaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti