Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2013-09-07

Syyspimeys ja tähtiyö

Elän jostain syystä ihan lauantaita, tai siis sehän nyt onkin, mutta että seuraavien yöunieni jälkeen herään sunnuntaihin. Olisi tehnyt mieli tanssia äsken joku voitontanssi kun tajusin että ei hitto, huomenna on vasta lauantai. Ja nyt eletään perjantai-lauantaiyötä, ei suinkaan lauantai-sunnuntai, tämä tunne on nyt kyllä mahtava :D. Kotiuduttiin äsken vasta Röllinkolobileistä. Mun alkuperäinen suunnitelma oli olla siellä vain kymmeneen, jonka jälkeen olisin tullut kerrankin ajoissa nukkumaan, mutta pahus, mitä siitä nyt olisi tullut, kun tajusin että siellä bileissä on neljä henkilöä, jotka vastaanottaisivat mieluusti kyydin takaisin Nekalaan. Eikä siinä, oli hauskaa ja mukavaa, vaikka irtokarkkilinjalla mentiinkin, heh. Ensimmäistä kertaa ikinä mun homoanalyysini piti paikkaansa ja oon melko yllättynyt asiasta hahaha :D

Kun tulin pihaan, mun olis tehny mieli jäädä vaan makoilemaan rappusille, koska tuolla ulkona on pilvetön taivas täynnä miljooonia ja taas miljooonia tähtiä. Ne näkyy ihan superselkeästi ja jotenkin, ne on niin lumoavia. Oon surkee tunnistmaan tähtikuvioita, se kolme tähteä peräkkäin menee, ja samoin tietty Otava, joka kuuluu mun mielestä jo yleissivistykseen. Mutta esimerkiksi niitä horoskooppeja en oo yhtään oppinut löytämään. Olin jo kesässä ehtinyt unohtaa, mitä hienoa on pimeydessä ja kaamoksessa. Ei sitä yötöntä yötäkään ikuisesti jaksaisi katsella kun voi myös katsella tähtiä. En tiedä, onko sellainen paljon pieniä pisteitä sisältävä rykelmä joku toinen galaksi vai mikä, mutta se näkyy mun mielestä usein aika huonosti, joten erityisesti sen bongaaminen tuottaa mulle nykyään iloo :D

Mulla tulee aina tosi vammanen olo, semmonen hömelö, kun alan miettiä avaruutta. En pysty käsittämään, että se ei lopu mihinkään. Lopulta mun teoria kun alan miettiä sitä äärettömyyttä, päättyy aina siihen, että kaikki avaruus ja galaksit yms. roinat on semmosessa pahvilaatikossa jonkun 5vuotiaan huoneessa :D Koska ei me vaan voida olla jossain jota on loputtomasti, ei, en ymmärrä...

Alla vielä käpyinen iphonen etukameralla räpsäisty kuva mun tän päivän meikeistä. Kuten todettu, yli meni ja tummaksi kuten aina D: Toisaalta, ihan kiva siitä tuli, ottaen huomioon, että aloitin "älä käytä ripsiväriä kertaakaan ennen joulua" -projektin. Ripsiväri syö ja pilaa ja ohentaa ja tiputtaa mun ripset, enkä halua niin tapahtuvan, joten siksi näin :D Hyvin näyttää tolla pelkällä rajauskynälläkin saavan ihan "tasapainoiset" silmät.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti