Ensiksi pätkä väärästä minäkäsityksestä:
Jatkan tässä nyt vähän tota uusinta meikkausvideooni. Sanon siinä, että oon paska meikkaaja. Tästä syntyi hänessä haloo, kun Kiia ja Heli sanoi, että en ole. Niin haluan nyt selventää mitä mä tarkoitan sillä, kun sanon noin :D En mä ole surkein, mutta omasta mielestäni voisin olla niin ja niin paljon parempi. Se liittyy ensinnäkin siihen, että jos meikkaan, se on joko-tai. En osaa tehdä sellasta, mikskäniitänytkutsutaankin heleyttäviä kevyitä meikkejä. En voi laittaa vain ripsiväriä ja puuteria, koska se on turhaa. Kaikki tai ei mitään. Toisekseen, mulla ei oo mitään käsitystä, mihin kohtaan jotain aurinkopuuteria pitäis vedellä, laitan sitä suunnilleen koko naamaan. Enkä saa tehtyä itelleni sellasta kalasuuta kunnolla, että näkisin, missä mun poskipäät on. Lisäks, jos mä meikkaan sillain kuten vaikka lauantaina (check video), musta tuntuu, että näytän ihan ääliöltä. Joku on siis pielessä. En osaa miellyttää itseäni, vaikka mielyttäisinkin muita, en tunne itseäni itseksi silloin. Itsetuntoa tässä asiassa lienee siis syytä petrata.
Ostin tänään verhot mun huoneeseen, siis olohuoneeseen. Oli aivan älyttömän vaikea löytää verhoja, jotka sopivat samalla ruskeaan, turkoosiin, mustaan, valkoiseen ja mikä tärkeintä, ikkunaan :D Löysin sitten aivan erityyliset, kun mitä tuossa nyt on, saas nähdä kuinka ne sopeutuvat sitten tuohon ikkunaan. Ensin ne kuitenkin pitää ommella :D Tuun niin rakastamaan sitä hommaa, kun kaikki pitää tehdä niin pikkutarkasti. Ah, täältä tullaan Hanna ja hänen niin pitkät hermonsa tällaisissa asioissa. Tai oikeastaan kärsivällisyys.
Niin ja aloin jo käyttämään mun syystakkia, ihanaaa. Sitten kun päästään kävelylle toppatakin kanssa, niin ilo varmaan yltyy entisestään. Ja kävin muuten siellä leffassa viime torstaina. Mainitsinkohan tästä asiasta jo? :D Noh, se leffa meni kuitenkin niin yli hilseen, tai ei hilseen, mutta mä en olis halunnut sen loppuvan niin. Mulla oli miljoona muuta suunnitelmaa sen loppumiselle mutta ei, miten siinä kävi niin, ei siinä pitänyt käydä niin! Lauantaina katottiin äidin ja isän kanssa 21 tapaa pilata avioliitto. Voi että :D, se oli kyllä hyvä. Ja vaikka siinä vain avioliittoa aluksi dissattiinkin niin kyllä siinä lopulta vaan tuli olo, että ehkä se sittenkin on hyvä asia kaiken kaikkiaan. Ah, taidan katsoa sen pian uudelleen :D Mutta nyt mulla on elämää suurempi ongelma kun en tiedä moneenko menen huomenna, ehkä se peruttu tunti olikin vasta ensiviikolla, ei mitään muistikuvaa :D Jooh, kyllä se oli ensiviikolla vasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti