Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2014-11-19

This and that

Mun on tosi vaikee kirjoittaa yhtään mitään positiivista tällä hetkellä. Eikä se johdu siitä, että mulla olis jotenkin kamala olo. Se on vaan taas tätä, että kun mitään ei oikein tapahdu, niin mistään ei oikein voi kirjoittaa. Ja ne, mitä tapahtuu, on pelkkiä typeriä koulujuttuja, kuten esim. että tänään oli matikan välikoe, josta en osaa taas sanoa yhtikäs mitään.

Aloin tossa äsken laskea mun kalenteria, ja totesin, että jos paria välikoetta ja tenttiä ei oteta huomioon, mulla on enää neljä koulupäivää ennen joululomaa. Että joo. Mitäs tästä sanotte. Tosin mulla kyllä on sitä koulua joulukuun puoliväliin saakka, mutta no, kuten näistä koulupäivien määrästä ehkä voi päätellä, sitä ei ole hirveän paljon. Kiwaa!

Olin äsken hakemassa mun pyykkejä koneesta ja kun avasin ton oven, siinä seisoi joku mies aika eksyneen näköisenä. Aloitin heti keskutelun tyylillä "Are you coming in or whaaat??", vaikka hetkeä myöhemmin tajusin, että no olisihan se teoriassa ainakin voinut olla ihan suomalainenkin. Jotenkin sitä automaattisesti olettaa, että jos joku on tänne pyrkimässä sisälle, se ei ainakaan puhu suomea. Vaikka onhan tässä näitä esimerkkitapauksiakin, että oon mennyt tonne keittiöön puhumaan vaihtareiden kavereille enkkua, kunnes oon tajunnut, että ne on suomalaisia. Nojoo. Eteenpäin.

Oon kuluttanut eilisen lukuillan ja tän päiväisen teen-läksyjä-tunnollisesti-illan ommellen merkkejä upouusiin haalareihini. Opiskeluaika hyvin käytetty.

Mun huulet huutaa kuivuuttaan. Onhan se joka syksy odotettavissa, että suupielet vääntyy alaspäin ja suuta ei saa auki, mutta tää tuli kyllä nyt ihan puun takaa. Oon parhaani mukaan koittanu kulkee huulet valkosena rasvakerroksesta, mutta tuntuu ettei se mitään auta, tarttee varmaan lähtee pepantteeniostoksille. Tää tunne on nimittäin inhottava.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti