Heittäää tapaansa järkevään, taas jo pois nämä vaivat pään

 On pitänyt salailla kamalasti. Iiris piti perjantaina tuparit, joihin en alunalkaen ollut pääsemässä, johtuen jäätävästä koulukiireestäni (kyllä, kiireestä, ne neljä jäljellä olevaa koulupäivää ei kerro yliopistolle tyypillisistä itseopiskeluista yhtään mitään). No muutama viikko sitten mulla kuitenkin napsahti ja ostin bussiliput Tampereelle. Kerroin asiasta ensin vaan Oskulle ja Kaisalle ja sanoin että pitäkää suunne kiinni koitan kerrankin jotain yllätystä. Lopulta asiasta kyllä tiesi varmaan kaikki paitsi Iiris :D

Torstaina oli kamalan vaikeaa olla laittamatta mitään Tampereeseen viittaavaa Häneen. Olisi tehnyt mieli kirota kehä ykkösen ruuhkia, pimeyttä, piparitalon kokoamista, iloita kotona olemisesta jne. Mutta en voinut :D Perjantaina lähettelin kuvia Espoon lumisateesta, jotka Ulla oli oikeasti lähettänyt mulle ja valittelin kun en päässy mukaan tupareihin. Kaikesta tästä salailusta huolimatta selvisimme Iirikselle perjantaina ja Iiriksen kommentti minut nähdessään oli lähinnä jotakin "Hanna mitä hittoa?". Hehe. Onnistui.

 Väänsin tosiaan viime viikonloppuna piparitalomme lähes loppuun asti, tänä torstaina sitten kokosin sen. Lopputulos näkyy postauksen ensimmäisestä kuvasta. Viimevuonna sanoin, kuinka sitten tänävuonna aion panostaa taloon!! Ja sitten siitä tuli tollainen rötiskö. Huoh. No ensivuonna sitten se kauan kaivattu panostus. Ja jotta tämä pipareiden kanssa riehuminen ei olisi mitenkään liian helppoa, Ulla (siis tätini, eri Ulla kuin aiemmin postauksessa vilahtanut Ulla, tää on tosi hämäävää kun Ullia onkin yhtäkkiä kaksi) eilen vihjasi, että itsenäisyysviikonloppuna voisin auttaa häntä kokoamaan parit piparitalot, jos hän tekisi ne muotit. Katoin siinä sitten hetken tyhjyyteen ilmeellä O____O ja parin sekunnin päästä totesin, että joo mää voin tehdä ne.

Hanna mitä, lupasit just tehdä neljä piparkakkuataloa lisää??

Ja Hanna, niitä ei suinkaan olisi tarvinnut tehdä heti, vaan niin, että ne ovat valmiina 8.12. No mutta, mutta. Mä olen projekti-ihminen. Jos jotain tehdään, se tehdään kerralla tai vähintäänkin aletaan heti. Ja mitä vaan, että muista velvollisuuksista voi luistaa.

Löysin eilen vihdoin mun kynttilävarastot. Olin siis piilottanut ne kesällä yhteen laatikkoon huonetta raivatessani. Ja testasin eilen kaikkia mahdollisia kynttilöitä. Ne on niiiiin kauniita. Enkä ole muuten saanut palovaroitinta soimaan vielä kertaakaan, hyvä minä! Keskipäivälläkin on jo niin synkkää, että kynttilät valaisee ihanasti. Kun sen marrasmasennuksen yli pääsee, tämä pimeys ei ole yhtään hassumpaa. Minä pidän siitä. Edelleen. Ja tulen aina pitämään.

Huolestuttavaa on myös se, että kittaan nykyään ihan kamalasti teetä O_O Asiaa, jota olen aikaisemmin inhonnut niin kauan kuin vain muistan.

Hyvät viikonlopunjatkot teille :)!

ps. Koska huomenna on tasan kuukausi jouluun, otan blogihaasteeksi kirjoittaa jokaisen ilmestyvän postauksen otsikon jostakin joululaulusta.