Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2014-11-06

Tampereella on paska keli

t. Bussikuski. Mutta Helsingissä on kyllä vielä paskempi, jos saan sanoa. Kaikki, okei suuri osa, on hehkuttanut tänään taas vaihteeksi about jokaisesta tuutista, kuinka cool juttu ensilumi on. Ja no onhan se. Jos sen pääsisi kokemaan. Tai no pääsihän sen. Tavallaan. Aamulla naamaan satoi jäätäviä valkoisia ja märkiä juttuja, en tiedä voiko niitä kutsua lumeksi? Pari tuntia myöhemmin satoi jäistä räntää. Great. Pari tuntia siitä, maa oli täynnä loskaa ja lumisade oli vaihtunut vesisateeksi. Ja se vesisade jatkuu yhä. Olen kuin uitettu kissa. Sanan varsinaisessa merkityksessä. Sukkani ovat märät. Kaikki tavarani ovat uitettuja kissoja. 

Fuck this loska.

Onneksi siis olen matkalla pohjoiseen, jossa on pakkasta ja luminen maa. Älkää tuhotko minulta tätä mielikuvaa, jossei se pidäkään paikkaansa, ainakaan vielä. 

Kerrankin olis taas oikeesti aikaa kirjoittaa jotain tosi syvällistä tekstiä, mutta tietenkään mieleen ei tuu yhtään mitään. Ostin tommosen minttulaten pitkästä aikaa ja oli kyllä melkosen hyvää. Nam. 

Uskaltauduin tänään kuunteleen ensimmäiset joululaulut. ja fiilistelin suomalaisessa yhtä joululaulukirjaa. Oon yleensä antanut itelleni luvan alkaa soittaa niitä pianolla marraskuun puolesta välistä, mutta ehkä voin ottaa nyt varaslähdön noihin virsiin edes, kun muuten mun käpinistä ei tota joulumieltä tuu löytymään. Oon oikeesti vähän surullinen, kuinka joulunodotus menee multa ihan ohi korvien tänä vuonna. Joululoma alkaa 12. päivä, siinä on niinkun 10 päivää aikaa fiilistellä joulua ja poltella kynttilöitä, sitten on joulu ja sitten se on ohi. Ja ennenkun sanotte, että voithan sä siellä Espoossa sitä fiilistellä, niin joo, mutta reissaan tässä kaupunkien välillä niin paljon ja mulla on niin paljon Espoossakin ohjelmaa, että sitä fiilistelyaikaa kun vaan ei ole, eikä sitä mistään persuksista niin vaan revitä. Ennen oon fiilistelly tulevaa joulua jo tyyliin lokakuussa viimeistään marraskuussa kynttilöin ja jouluvaloin. Mutta eihän tuolla käpinissä voi polttaa edes yhtäkään kynttilää, kun se palohälyttimen vireystaso on hieman liiankin virkeä...

Ehkä paistelen jotain joulutorttuja si päivälliseks jossain välissä ja poltan parit piparit mustiks, että sen palohälytyksen laukaisija on välillä joku meidänkin solusta :)

1 kommentti:

  1. Kaunis Hanna!! :)
    Kyllä täällä on oikein muikea talvimaisema, toivottavasti vielä huomennakin herätessä!

    VastaaPoista