Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2013-05-26

Rentouttava kesäpäivä

Eilen oli maininnan arvoinen lauantai. Ja toivottavasti tänään on maininnan arvoinen sunnuntai. Päivä käynnistyi eilen vähän hitaasti. Kaheltatoista lähettiin Iiriksen kanssa kaupoille ostamaan elämälle välttämättömiä tavaroita, kuten hammasharjoja, puuroja jnejne. Mitä nyt ikinä tulemmekaan tarvitsemaan tuolla ~3000km etelämpänä ja mitä meillä ei ennestään ollut. Ongittiin myös cittarista mukaan vähän eväitä tulevalle piknikille, jonne lähettiin siinä puoli neljän aikaan. Pistäydyttii vielä Veskan H&M:ssä, löysin bikiniyläosan, mutta siitä kuvia sitten kun se on käytössä, jos on. Matka kävi Olkahisten ja Lidlin kautta Kaukajärvelle. Siellä mentiin peränurkkaan piknikille. Oli hauskaa. Jos sitä nyt ette muuten kuvista voi huomata. Ensimmäisessä kuvassa seurueemme, paitsi että Kiia ei vielä tuossa vaiheessa ollut liittynyt seuraamme. 

Kaukajärveltä matka jatkui kaupan kautta Arboretumiin. Ihanan lämmin sielläkin oli, ja otinkin tosta auringosta/sen laskusta n. 6 miljoonaa kuvaa. Oli ihanaa istua siellä laiturilla ja ihailla aurinkoa. Kyllä tuo lämpö saa kummallisesti myös ajattelemaan. Tai siis, kun paistaa aurinko, tekee mieli ajatella. Tulee kaikkia kivoja kesämuistoja mieleen. Olisin niin halunnu hypätä uimaan sinne, mutta jotenkin ihmeenlisesti sain pidäteltyä itseäni :D

Kun lähettiin joskus kymmenen jälkeen kotiin päin, kaappasin autooni kaikki Nekalalaiset. Huomaatteko, kutsun Kiiaa Nekalalaiseksi :D Ajeltin vielä hetki, mutta koska pojat olivat yllättävän masentuneita heitin kaikki kotiin. Saattoi toki johtua mun ja Kiian autokoulukeskustelusta, tai yleensä autokeskustelusta, ehehe. Juhon takkia luultiin kadonneeksi (Helin autoon jääneeksi), mutta takakontistahan se löytyi. Hiukkasen väsytti kun tulin kotiin :D, ihan totta voi että. Oli huippupäivä. Mulla on hindejä ystäviä. Mutta taidampa nyt päästää teidät nauttimaan näistä kuvista, niitä kun kerrankin on :D
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti