Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2014-05-10

St. Maarten ja lumoavat rantamaisemat part5

 Keskiviikkona aamukahdeksalta parvekemaisemat näyttivät tältä. Laiva kääntyi ympäri, peruutti ja päästiin jälleen ihailemaan laiturimaisemia. Okei toiseltakin puolelta niitä olisi kyllä nähnyt kun vieressä oli ankkuroituna Celebrity Cruisesin Reflection. Aamusella oli hieman pilvistä, mutta toisaalta oli melko aikainen aamu, joten ei mikään ihmekään. Edellisenä päivänä oltiin yllättäen väännetty retkistä, ehdotin jo, että äiti olisi mennyt keskenään, mutta päädyttiin sitten kuitenkin molemmille retki iltapäivälle varaamaan.
 Heti satamaan päästyämme polttoainelautta (!? ei tota nyt veneeksikään voi nimittää :D) kurvasi laivan toiselle puolelle täyttämään polttoainevarastojamme. Viimeisenä meripäivänä menin Captain's corneriin yks reissun kohokohdista, kapteeni oli niin mahtava :D, jossa selvisi, että nämä kaksi laivaa ottaa polttoainetta kahden viikon välein käydessään täällä St. Maartenilla. Sitten ne ajaa sen perusreittinsä Fort Lauderdale - Haiti - Jamaica - Mexico - Fort Lauderdale - Bahamas - St. Thomas ja takaisin Maartenille tankkaamaan.

Ja arvatkaa vaan alkoiko himoitella, kun kapteeni kysyi, että onko täällä nyt joku joka on vetänyt ton koko reitin, eli siis toisin sanoen ollut kahden viikon risteilyllä yhdistelmäristeilyllä. TAHTOO SELLASELLE!! Että jos joku on lähdössä, niin muistakaakin huikata niin tungen mukaan X) Vitsivitsi, odotan että oon 25 ja lähen yksinäni.
 Ostettiin menopaluulippu vesitaksiin, olisko ollu 6$ tms, joka vei meidät satamasta Philipsburgin rantakadulle. Philipsburg siis on St. Maartenin Hollannin puolen pääkaupunki. Ja se koostuu loogisesti kahdesta pääkadusta - Front Streetistä ja yllätysyllätys Back Streetistä :D
 Rantakadulla oli aurinkotuolien tuputtajia vaikka millä mitalla - tosin ei ihmekään kun oltiin aikaisessa liikkeellä eikä hirveää tungosta vielä ollut. Käveltiin rantakatu toiseen päähän, sitten hieman valokuvattiin ja lopulta mentiin eräille aurinkotuoleille ottamaan aurinkoa. Meillä ei mitään hirveitä aikoja siinä olemiseen ollut, kun tosiaan se retki puolen päivän aikaan meitä odotti. Mutta aikaa oli tarpeeksi nauttia hiekasta ja varpaita hipovista aalloista. Nyt on karibianmerikin koettu varpaissa.
Oih se merivesi oli ihanaa. Niin lämmintä ja suolaista :D Se hiekkapohja oli tosi jännä kun se parin metrin jälkeen upotti ihan täysin, siis siinä oli tosi vaikea kävellä kun jalka vaan upposi. Juoksuhiekkaa.. :D Saatiin joltain rantakaupustelijalta tommoset St. Maarten passit, jotka oli siis täynnä erilaisia ostoskuponkeja yms, lähinnä timanttikauppamainoksia.
Kun aika oli käymässä vähiin, pakattiin kimpsut ja kampsut ja lähdettiin takaisin kohti vesitaksiasemaa. Käveltiin hetki toisella kadulla, jossa oli kauppoja ja ravintoloita. Olo siellä oli kuitenkin melko tuskaista, koska kuumuus. Kysyttiin tietä postitoimistoon, mutta sinne olisi ollut pieni kävelymatka, johon meillä ei ollut enää aikaa, joten jäi sitten St. Maartenilta kortit lähettämättä. Ja jäi lähettämättä myös Miamista, kun mistään ei saanut postimerkkejä :D
Ja se veden väri... Kuvasin veneestä jotain 10000 kuvaa vain ja ainoastaan vedestä, koska se oli niin kaunista. Halusin imeä kaiken sen mieleeni, mutta koska minun muistini tiedetään. Tänä aamuna en muistanut, että vein eilen tietokoneeni huoltoon.... Piti siis ottaa paljon kuvia juuri näitä muistinvirkistyshetkiä varten. Voi vain sulkea silmänsä ja todeta taas olevansa heiluvassa pikku paatissa matkalla satamaan Happyn soidessa taustalla.... ♥
Rannassa tarjottiin ilmaismaistiaisia ihan himo hyvästä kookos smoothiesta. Näin jälkikäteen taas mietin, että miksi ihmeessä en lopulta ostanut sitä juomaa kun tultiin retkeltä?! Ehkä unohdin :D Ehkä aivoni olivat pehmenneet liikaa bussissa.
Olisin niin halunnut kiivetä tolle muurille :D, harmi vaan, että tuossa luki Do not climb on wall... ja paikka kuhisi vartioita yms poliiseja..

Eikä tuo Reflectionkaan mikään pieni laiva ollut. Mä odotin vaan sitä, että Silja Europa olisi pamahtanut paikalle ja olisin nähnyt näiden laivojen todellisen kokoluokan...
Oli muuten ihana päästä ilmastoituun bussiin istumaan retkemme ajaksi. Pelkäsin ihan tosissaan että se olisi joku epäilmastoitu versio, jossa saisi lämpöhalvauksen viidessä minuutissa.

Meidän retki siis koostui opastetusta kiertoajelusta, jossa opas kertoi humoristisesti saaren historiasta ja nähtävyyksistä. Aloitettiin ajelu Philipsburgista, joka siis on Hollannin puolen pääkaupunki.
Pysähdyttiin viideksi minuutiksi hienolle näköalapaikalle, josta näki kaukaisesti saaren ranskalaisen pääkaupungin Marigotin. Opas myös hölisi bussissa jotain saaren casinoista, toisella puolella pelaaminen oli laillista tai casinoita oli enemmän tai jotain, mutta en pystynyt keskittymään kaikkeen, kun piti myös yrittää valokuvata parhaansa mukaan. Kuvaustyylihän oli, että pidin kameraa äidin päänpäällä jotta se pysyi jokseenkin vakaana :D
Matkalla Marigotiin opas myös pisti koko bussin laulamaan :D Se oli hämmentävää mutta samalla hauskaa. En tosin osannut sitä laulua, joten oli vähän vaikeuksia kun oli naisten vuoro laulaa :D Onneksi se bussi oli täynnä muita, jotka sen biisin osasivat...

Marigotissa meillä oli 45 minuuttia aikaa katsella ympärillemme. Me suunnattiin kiinalaiskojuihin ja kirottiin mielessämme kun kaikki eurot oli jätetty kopin (siis huoneemme) tallelokeroon.  Täällä kun olisi voinut ihan hyvin maksaa euroillakin :D Ei sitä nyt tule ihan heti ajatelleeksi kun matkustaa karibialle, että no hei otampa tässä vähän euroja mukaan shoppailukierrokselle. Katoin kuitenkin, että euron ja dollarin kurssi oli kutakuinkin ihan kohdillaan, eli eipä siinä nyt häviölle tai voitolle tullut maksaessaan dollareilla.

Mukaan tarttui tyylikäs St. Maarten laukku. Mun koko reissun tavoite oli ostaa jostain paikasta kassi ja koska oikeastaan tämä oli viimeinen tilaisuus, se oli käytettävä hyväkseen.
Matkalla takaisin Philipsburgiin nähtiin lisää hienoja nähtävyyksiä ja maisemia. Opas kertoi esimerkiksi, että eräällä kauniilla paikalla ollut hotelli oli nykyisin vain täynnä tavallisia asuntoja hotellin mentyä konkurssiin. No ei paha, kyllä mullekin siltä paikalta olisi asunto kelvannut.

Ja se mikä ehkä eniten yllätti minua, kuten varmaan muitakin matkustajia, oli, että vaikka saaren rajamuodollisuudet Hollannin ja Ranskan puolen välillä rajoittuivat vain pariin patsaaseen, eikä suinkaan olleet mitään USA:n maahantulotarkastuksen kaltaisia, niin silti puhelinsoitot Hollannin puolelta Ranskan puolelle olivat overseas -puheluita. Ja hyvä Hanna, en osaa suomentaa tuotakaan :D onko se suomeksi ulkomaanpuheluita?

Noh, jos rajamuodollisuudet Hollannin ja Ranskan välissä olivat mitättömät, rajamuodollisuudet satamassa olivatkin sitten jo lähempänä sitä USA:n maahantulotarkastusta. Ensiksi meidän piti bussissa näyttää poliisille, että meillä jokaisella on kortti laivaan ja sitten tietysti satamassa ne piti näyttää virkailijoille (joita ei kyllä kiinnostanut tippaakaan :D) ja sitten vielä ne läpivalaisut tietysti.

Mutta päivä St. Maartenilla oli kyllä erittäin mukava ja vähän kaihoisasti sitä lähti laivaan, kun tiesi, että kun seuraavan kerran sieltä poistutaan, odottaa ulkopuolella taksi lentokentälle... Minun mielestäni St. Maarten oli kyllä sinänsä risteilyn kohteista paras, että ensinnäkin kaupunkiin pääsi helposti, kaupunki ei ollut järin suuri ja siellä oli paljon hiekkarantaa ja uintimahdollisuuksia lähellä. Bahamassakaan ei mitään vikaa ollut, mutta silti pidin tästä enemmän.
Illalla puin päälle tuon retkun. Pidän sitä retkuna, koska se on ensinnäkin kokoa L tai XL Sokoksen alennusmyynneistä ja on siksi löysähkö. Lisäksi se on trikoota, mitä ei ehkä tule ulkopuolinen ajatelleeksi. Eikä siinä ole edes vetoketjua. Ja nyö höyhenet ovat minusta vähän yliampuvia. No tämä retku osoittautui erittäin hyväksi valinnaksi, ainakin muiden silmissä, sillä ainakin neljä ihmistä, joista ainakin kaksi, en muista oliko peräti kolme aivan täysin randomia kanssamatkustajaa kehui minua ja erityisesti mekkoani erittäin kauniiksi ja minulle sopivaksi.

Ja itsehän olin ihan hämmentynyt :D Miksi kaikki kehuu tota mekkoa joka on mun mielestä ihan retku :D!!! Mutta noh, eihän siinä auttanut kun kiitellä kamalasti ja hymyillä kauniisti, vaikka mieluiten olisin ollut ihan sanaton niistä kehuista :D

1 kommentti: