Bahamasaarethan ei maantieteellisesti ole kovin kaukana Floridasta, tai paremminkin sen eteläkärjestä, joten me saavuttiin Bahamalle sunnuntaina jo kuuden aikaan. Avasin verhot joskus ennen kuutta ja mulle tuli ihan sellanen fiilis, että olisin ollut ruotsin laivalla ja oltais pysähdytty Maarianhaminaan :D Kontteja ja sellasia oransseja satamavaloja. No nousin sängystä siinä joskus vähän kuuden jälkeen ja menin parvekkeelle tarkkailemaan parkkeerausta.
Ja onneksi meillä oli merenpuolen parveke, ettei kukaan muu nähnyt mun aamun varustusta, oltiin kuitenkin Bahamalla. Ton lähes nilkkoihin asti ulottuvan huivisysteemin lisäks mulla oli villatakki ja laitoimpahan vielä polvivillasukatkin jalkaan :D:DD Mutta okei laitan sen aikaisen aamun piikkiin.
Aamupalalle mentäessä seikkailtiin ensin vitoskerrokseen, josta meidät käskettiinkiin kannelle 16 Windjammeriin. En muista enää, mistä ruotsinlaivan aamubuffetit edes muodostuu (tuskaa tuottaa kun yritän miettiä), mutta väittäisin, että Windjammer vei voiton. Ja koska alkuviikosta asenne oli vielä "once in a lifetime" -kokemus,
joka myöhemmin muuttui asenteeksi "koska päästään uudestaan, tahtoo tulla uudestaan, koska koska??" oli ihan ok vetää joka aamu pannukakkuja hedelmillä, suklaalla, mansikkahillolla ja kermavaahdolla, right?
Sitten kohti gangwayta kannelle kaksi ja ulos. Jos jonkun sanan opin tolla matkalla englanniksi, niin se on kyllä gangway :D
Koska me lähdettiin Bahamalta jo klo 14:00, laivassa piti olla 13:30, meidän oli tehtävä valinta. Toinen vaihtoehto oli Paradise Island jollain viiden minuutin taksimatkalla, tai sitten sen itse turistirysäkeskustan tutkiminen. Valittiin keskusta, vaikka siellä lähellä paradise islandia olisikin ollu hienoja kuvauspaikkoja.
Monet kaupat oli vielä niin aamusta kiinni, mutta sellaiseen isän sanoin rättikauppaan eksyttiin. Ostin turistille tyypillisesti bahamapaidan ja äiti laukun. Käveltiin rannassa muiden turistien tapaan ja noh, ihailtiin aurinkoa ja maisemia. Ei tätä varmaan tarkemmin tarvitse selittää?
Me kiinnitettiin jokaisella saarella huomiota autoihin. Bahama oli ihan outo paikka, kun joka toisella oli ratti oikealla ja joka toisella vasemmalla puolella. Ja silti niillä oli vasemmanpuoleinen liikenne. Mutta värikkäitä taloja siellä tosiaan riitti. Ja ne oli hirveän söpöjä. Positiivisia.
Lähdettiin harhailemaan johonkin ihan ties minne pois turistimassojen kävelysuunnasta sinne hieman ylemmäs kukkulalle. Meillä ei ollut karttaa eikä mitään, joten "kunhan jonnekkin" -asenne oli aika paljon käytössä.
Eräässä risteyksessä siellä kukkulalla eräs mies tuli juttelemaan meille. Ensin se muistaakseni kysyi tarvitaanko me apua, mutta lopulta se alkoikin kehua meille jotain vähän matkan päässä olevaa rommipaikkaa ^, jossa kuulemma kannattaisi vierailla. Selitti reitin tosi tarkasti ja antoi myös pienen kartan meille. Ja se myös sanoi, että kyllä ne siellä mullekkin tarjoo, että ei hätää. Mulle olis muuten jääny ihan normaali fiilis tosta, muttakun tän kaiken sanoi
poliisi, niin mun mieleni oli sisäisesti vaan O_O. Äiti oli kuitenkin nössö, joten ei sitten menty maistelemaan rommia, mutta nähtiin Nassaun kansallismuseo.
Matkalla takaisin ihmisten ilmoille saatiin vielä smalltalkata kahden muun poliisin kanssa ja siinä kadun varrella asuvien ihmisten kanssa. Oli se vaan niin outoa kun ei täällä randomit toivottele huomenia :(. Kun päästiin kuumalta ja polttavalta kukkulalta alas, suuntana oli ranta. Koska en jaksanut enää kävellä päämäärättömästi.
Siinä kaikki paatit ovat rivissä. Okei tää juttu pitäis kertoo ehkä vasta seuraavassa postauksessa, mutta menkööt. Kun oltiin St. Thomasilla äiti eräille amerikkalaisrouville selitti meidän laivasta käyttäen sanaa boat, joka sait mut hihitteleen lippalakin lipan suojissa, että joo boat on hyvä termi 362 metriä pitkälle laivalle, koska ainoo mitä mulla tulee mieleen sanasta boat, on semmosen ruskea soutuvene ?! :D
Linnottauduttiin laiturille, sillä a) siihen paistoi kivasti aurinko ja b) eipä tarvinnut makoilla hiekassa. Auringonotto oli kyllä tosi ärsyttävää, kun piti jalkapöydät ja sääret ja olkapäät peitellä, koska ne tuntui jo valmiiksi palavan suurella liekillä sisäisesti. Että jos olisin rasvannut enemmän perjantaina, voisin nyt olla paljon ruskeampi, pyhpah.
Ah ihmisten ilmoilla. Starbucks, mun luotto free-wifi petti mut pahasti, sillä en päässyt kirjautumaan sinne sisälle :@. Puhuttiin asiasta jonkun pariskunnan kanssa, jotka istuivat meidän vieressä, eivätkä hekään päässeet. Kaikki muut, paitsi me neljä datas siellä ihan innoissaan, joten missä lie vika kun me ei päästy datamaan :( Typerä paikka. Grande caramel frappucino with cream oli kuitenkin erittäin hyvää.
Kummallinen vatsamakkara ilmestyny mulle näköjään päivän laivassaolon jälkeen x) Ja taustalla ne Paradise Islandin hotellit, eikö noi samat oot Dubaissa sen palmusaaren päässä? Vai kuvittelenko vain? Ja alapuolella meidän laiva kaikessa pituudessaan, ainakin lähes. Kerroinko jo, kuinka kulutin päivät laskien paljonko noihin pelastusveneisiin mahtuu ihmisiä ja totesin, että kaikki matkustajat mahtuu noihin keltaisiin? :D
Bahaman tärkein ostos oli toi kylmägeeli :D Ei hitsi vie se oli taivaallista ja tosi tehokasta. Että jos joskus poltatte itsenne tai muuten vaan haluatte viilennystä, suosittelen ehdottomasti kyseistä limaista ja sinistä mömmöä.
Eri asia sitten, että saako sitä mistään täältä läheltä :D Peittoaa kaikki kokeilemani After sunit 6-0 ja tuoksuu ihanalle.
Toisaalta onni, että Bahamalta lähdettiin niin aikaisin, sillä illalla oli vuorossa ensimmäinen formal night. Käytiin viiden aikaan alakerran alennusmyynneillä (hitosti laukkuja, hattuja, koruja ymsyms 10$ kappale, voitte varmaan kuvitella naisten muodostaman tungoksen) ja tuntui vähän, ettei kuuluttaisi porukkaan :D Hienoja juhlamekkoja oli kaikkialla ja miehet mustissa puvuissaan, piti äkkiä kiirehtiä laittautumaan :D
Hyväksikäytin tota äidin juhlissa ollutta mustaa mekkoa, sillä se oli tilaisuuteen sopiva ja aivan passeli. Tosin se kyllä hieman jo kiristi reissun loppuvaiheessa toisessa formal nightissa... :D
Ennen meidän ruokailua mentiin Royal Promenadelle katselemaan ympärillemme. Siellä oli kymmeniä valokuvaajia ja valokuvauspisteisiin kauheat jonot tietty :D Kuohuviiniäkin tarjoiltiin, sain sitä jopa itse vaikka no lain mukaanhan se on kiellettyä, hups. Se oli kamalan kuivaa hyhhyh, mutta toimihan se juhlatunnelman nostattajana (enkä nyt tarkoita sitä mitä ajattelette).
Pian iso maapallo aukesi ja sieltä pyöri auki tuollainen silta, johon cruise directorin (kauhee kun en osaa suomentaa mitään vaikka tiedän mitä ne meinaa, ohjaaja??) jälkeen asteli laivan kapteeni. Kapteeni oli kyllä kunnon vitsiniekka, mutta kertoi se paljon asiaakin. Esimerkiksi, että kiitos pääsiäisen, he osasivat odottaa, että laiva olisi tupaten täynnä, matkustajia oli reilut 6200. Aikamoista. Matkustajia oli 64 eri kansalaisuudesta, vaikka eniten sitä englantia kaikkialla kuulikin. Miehistöä oli se reilu 2200 jos en ihan väärin muista, ja heitä oli 72 eri kansalaisuudesta. Että aikamoinen kansalaisuuksien sekamelska kyseessä. Mutta ihan loogista, onhan koko puljun nimikin Royal Caribbean International.
Ainiin lupasin kirjoittaa siitä My Time Diningista. Me oltiin etukäteen netissä Pre-Cruise tms. mikälie ohjelmalla varattu meille ruokailuaikoja, jotka siis mahdollistaa tää My time dining. Muita vaihtoehtoja olis se yläkerran buffetti, tai aina kiinteä ruokailuaika, tai vaihtoehtoisesti sitten joku niistä kattausmaksun omaavista ravintoloista. Tälle päivälle aika oli varattu 20:30, eli melko myöhään.
Luulin alunperin, että se ruokapaikka olisi samanlainen kun aamupalan Windjammer buffet, mutta väärässä olin. Siellä kannettiin ruokalistat pöytään, tarjoilijat muisti nimeltä ja kaikki oli niin hienoa, että ei huhhuh. Leipäkin kannettiin pöytään ja valinnanvaraa oli ainakin neljää erilaista. Itse pullahiirenä valitsin lähes aina juustosämpylää, koska nam!! Se oli niin pehmeää ja hyvää ♥
Ja ruoka se vasta hyvää olikin... Yritin saada koko viikon äidin tilaamaan etanoita alkupalaksi, mutta ei se suostunut :D Alkupalat vaihteli päivittäin keitoista katkarapukoktaileihin, siis itselläni. Itse menu vaihtui joka päivä ja voi vitsit niitä jälkiruokia. Eihän niitä voi kuvailla?! Paitsi että suussasulavaa.
Just tänään me oltiin erään Robinssonin pöydässä, mutta kaikki muut illat me oltiin erään superihanan Julietan pöydässä. Tarjoilijat oli ihan älykohteliaita, ne kyseli kaikenlaista ja kertoi itestään kaikenlaista. Ruokailu oli kyllä aina eräs päivän kohokohdista.
Ja nyt oon jo taas liian poikki tästä postauksen tekemisestä, että jätän Opal Theaterista kertomisen huomiselle :D Mutta kuitenkin suuruusluokkaa tollanen teatteri löytyi laivan nokasta, ja siellä me aika monta iltaa vietettiin silmät suurina ihmetellen hullunhienoja esityksiä. Mutta voin kertoo, että kun yhdeltä päästiin sunnuntaina nukkumaan, niin kyllä maistui uni ja hyvin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti