Kukapa ei olisi viime päivinä lukenut miljoonia "minäpä valmistun ylioppilaaksi" tai "Kiva LLLLLE rivihän sieltä pamahti" -päivityksiä facebookista jne. Itsehän en jaksanut kuluttaa moiseen energiaa facebookin puolella, vaan ajattelin tehdä tehoiskun blogin kautta hehe.
Älkää pelätkö saatte vielä kunnon postauksen meidän metsäreissusta, mutta en kykene enää pidättelemään tämän postauksen tekoa, joten tärkeämmät ensin.
En minä todellakaan epäillyt ylioppilaaksi pääsyäni. Totta mooses minä nyt ylioppilaaksi olin pääsemässä, en minä niin huono ole. Enkä minä ole mitenkään pitänyt tätä niin suurena juttuna. En oikeastaan osannut edes jännittää tuloksia saatikka valvonut öitä miettien kokeita, kuten tein mantsan kanssa. Mutta ette arvaakkaan kuinka onnelliseksi tulin näistä tuloksista, ja ihan varmasti muistan sen hetken ikuisesti kun tieto silmiini niistä kantautui.
Lyhyesti sanottuna olin tekemässä henkistä ja fyysistä kuolemaa sateen lähestyessä, kun oli reissumme kolmas ja rankin vaelluspäivä. Lähinnä kiroilin mielessäni ja mietin, että miten ihmeessä saisin jaloille "en tunne kipua" -fiiliksen. Oltiin juuri kiivetty ihan hervoton ja raskas nousu Ryläykseen (Ryllikseen Hannan kielellä) ja oltiin eräällä tuulisella näköalahökötyksellä. Ellu avasi puhelimensa ottaakseen kuvia maisemista ja samalla ohimennen mainitsi, että käy katsomassa yo-tuloksensa. Itse olin jättänyt kännykän autoon, eikä mulla ollut mitään kontakteja someen. Ellu ystävällisesti lainasi kuitenkin puhelintaan ja vähän "nojoo katotaan nää nyt sitten" -asenteella menin wilmaan. Ja voi vitsi millainen reaktio multa pääsikään:
Toinen lähes epärealistinen rajatapaukseni oli pitkä matematiikka. Kuten varmaan kerroinkin jo täällä blogissa, hypin riemuidiootisti koulussa, kun Nieminen kertoi mun saaneen vahvan ämmän alustavista. Se oli jo niin hieno saavutus. Ne 45 pistettä jotka sain olivat lähihistoriassa kerran aikasemmin riittäneet matematiikan E:hen. Unohdin mahdollisuuteni E:hen lähes totaallisesti, koska mun tavoite oli ollut C. No jumalauta silmäni tipahtivat 10 metriä alaspäin kun Ellun puhelin ilmoitti mun saaneen matikasta E:n................................. Mitä helvettiä. Tässä kohtaa menetin järkeni ja aloin kiljua ja riehua ja pomppia ja juoksin halaamaan Kaisaa. Ei pitkästä matikasta voi saada E:tä. Mitä täällä tapahtuu!!!!!!!! Itkin seuraavan tunnin tuntematta kipua koska mä olin niin iloinen. Tein taas jotain johon en ikipäivänä uskonut.
Olisikin tuo matikan E ollut kirsikka kakun päällä, mutta se ei ollut. Kotimatkalla Kaisan ajaessa päätin mennä tutkimaan vihdoin puhelimen saatuani mulle annettuja pisteitä esimerkiksi äidinkielen esseestä. Seuraava järkytys oli, kun tajusin että ei jumalauta, MUN PITKÄ ENKKU ON M!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Sitten aloin kiljua autossa ja itkeä. Eihän se nyt herraisä voi olla todellista. Enkun koe oli hasardein ikinä, ja lähinnä pelkäsin että C olisi pudonnut B:hen. Olin edellisenä päivänä ollut niin järkyttynyt noista kahdesta aikaisemmasta arvosanasta, että olin kokonaan jättänyt huomioimatta englannin. Minä sain pitkästä enkusta M, what the fuck. M:n raja oli nyt keväällä 220 ja itsehän sain huimat 220 pistettä.
Ihan sama mikä hikari oon, mutta ylitin taas itseni niin tuhatkertaisesti että ei mitään rajaa. Mä olen niiiiiiin onnellinen ja iloinen ja en tiedä mitä vielä. Todellakin haluan juhlia yo-juhliani koska ei, ei tämä ole todellista :D Vaikka mun todistus ei vedä vertoja mun hikarikaverien todistuksille niin ei kulkaas kiinnosta. LJFBNSLFGNS
Kiitos ja hyvää yötä. Ja anteeksi jos tällaisia asioita ei ole suvaittua paljastaa netissä. Noh, nytpähän ainakin tiedätte.
Onnee hyvistä tuloksista! :)
VastaaPoistaootko missä kesätöissä?