Sekaisin säästä

Tietokoneeni huitelee yhä korjauksessa, joten saan edelleen nauttia tästä äidin webbikamerasta samalla kun rasvailen itseäni ja silmät suljettuna kuvittelen makaavani risteilyaluksen kuudennellatoista kannella nauttien loputtomasta auringosta ja limsakoneen antimista. Hyvään aikaan tämä aurinko kyllä näyttäytyy täällä Tampereella, alkoikin jo tuo rusketus kadota taivaan tuuliin.

Huomatkaa muuten kamala lettini. Kampaajaan on enää kolme päivää aikaa enkä yhtään taas vaihteeksi tiedä mitä aion siellä tehdä. Muuten leikkaisin automaattisesti lyhyeksi, mutta en kyllä tiedä millaiset hiukset haluaisin sen helkkarin lakin kanssa. Kiharat vaiko eikö. Takaa lyhyt vaiko edestä. Kenties ei mitään radikaalia, ehkä vähän kerroksia. Pitäisikö tukka saada töissä pompulalle (KYLLÄ t. isä) jne. Äähäähhkrnkn. Onneksi vielä pari päivää aikaa pähkäillä asiaa :D

Sitten taas näitä once in a lifetime -juttuja. Vastasin tänään lehtimyyjälle. Olin ensin tuttuun tapaani painamassa punaista, mutta tajusin etten uskalla tehdä sitä :D Ties kuka sieltä soittaa ja millä asialla, varsinkaan nyt kun on kontakteja ulkomaailmaankin (töihin :D) Ja mikä vammasinta ikinä, ostin lehden lehtimyyjältä. Hanna hanna hanna...... Omituista kyllä, tämä oli ensimmäinen puhelu lehtimyyjältä ikinä, joka ei alkanut "Anteeksi mutta olisiko Paula tavoitettavissa", tyyppi vaan aloitti puhelun että Terve Hanna :D Hämäännyin ehkä jo tuosta puhuttelusta niin paljon, että oli pakko sortua.

Mutta kuten sanottu, once in a lifetime sortuminen... :D Laitan kesäsään piikkiin.