Just try not to worry, You'll see it some day again part6

 Itku kurkussa oon lykännyt tän postauksen tekemistä, mutta nyt sekin kamaluus on kohdattava. Sitä sun tätä kolmelta viimeiseltä amerikkapäivältä, ei mitään erikoista siis.

Ensimäinen kuva on selvästi to die for -materiaalia :D Ei jumankekka miten hyvältä voi salaatti näyttää. Mentiin Central Parkissa olevaan mukavaan ruokapaikkaan muutaman kerran risteilyn aikana nauttimaan purtavaa. Parasta siellä oli luultavasti toi salaattibisnes. Siinä oli subway -tyyppinen meininki, sanoit vaan tyypille tiskin takana mitä haluat salaattiis ja se teki työtä käskettyä. Eli siis jee mun ei tarvi mennä ikinä subwayhin voittamaan tilauspelkoani, kun selätin sen vieläpä englanniksi :D  Melkoisesti salaattitiskillä oli myös ihmisiä aina päivän mittaan. Otin myös tollasen hedelmäkipon ja sipsiä.... Ihan vaan koska se tyyppi kysy että haluanko sipsiä :D Palvelu pelaa...

 Lapsenmielisyys 10+, kun Royal Promenadella järjestettiin Dreamworksin paraati ni me siellä taas etunenässä tanssimassa noiden kanssa. Voitte varmaan taas kuvitella miten jumalattomasti kuolasin pingviinejä ja Alexia ja tota helkkarin Kung fu pandaa. Tuli muuten yhtenä iltana katottua Kung fu panda laivan telkkaristakin, kun se Dreamworks kanavalta kerran tuli :D Sehän oli ihan mahtava, täytyy varmaan kattoo ne täällä Suomessa vielä uudestaan. Miten oon voinu missata moisen parhauden :O!

 Aikaisemmin kirjoitin jo ton altaan rikkoutumisesta. Mentiin sinne pällistelemään sen korjaustöitä, jotka osoittautuikin tosi mielenkiintosiks. Siellä oli sukeltajaa ja asentajaa ja lopulta myös esiintyjiä harjottelemassa jne. Eikä oltu ainoita joita kyseinen juttu kiinnosti, tai sitten ne muut ihmiset vaan istuskeli siellä huvinvuoksi.

 Illalla nautittiin vaihteeksi Michaelin taidonnäytteistä. Tää oli ihan mahtava :D, muistaakseni inspiraationlähteenä toimi mun lattialle jättämä henkari, joka sitten päätyi loppumatkaksi verhotankoon meitä hauskuuttamaan.

 Ainiin tänä iltana oli laivan toinen Formal night, mikäli muistan oikein. Äidin käydessä vessassa menin makoilemaan tuolla kannella eräälle aurinkotuolille ja ehkä kahden sekunnin kuluttua jostain pamahti työntekijä, joka kysyi onko mulla kaikki hyvin ja mitä mulle kuuluu ja ketä mä odotan jne :D Näytin varmaan jotenkin kuolevalta siinä löhötessäni. Voikohan tätä avoimuutta ja ystävällisyyttä korostaa liikaa?

 Viimeisenä meripäivänä menin kuuntelemaan Captain's corneria, josta varmaan jo aikaisemminkin mainitsin :D Oli yksi kohokohdista kyllä. Olisin mieluusti kysynyt jotain, mutta ei sitten sillä hetkellä tullut mitään mieleen, näin jälkiviisaana olen miettinyt, että olisi pitänyt kysyä kuinka monta kiloa ruokaa viikon risteilylle oikein hamstrataan... Paras kommentti tuli eräältä muistaakseni eurooppalaiselta rouvalta joka sanoi, että jos kapteeni koskaan jää työttömäksi kapteenin virastaan, hän voi suoraa päätä marssia Comedy Liveen kannelle neljä :D Olen ihan samaa mieltä.

 Tältä näytinkin sitten oikeastaan aina kun en poseerannut kameralle. Häikäsee ja mulla on jotain kummallista päällä ja kaksoisleuka riehaantuu.

 Äiti halusi välttämättä salakuvata kannella kierteleviä tarjoilijoita. Niin, siinäkin mielessä palvelu pelaa, että ei tarvitse kuin sormea nostaa ja jostain pamahtaa tarjoilija joka tuo sitä juomaa mitä haluat. Ja siis ei ollut suinkaan vain kannella tämä meno, ihan teattereista ja comedy livestä miksei casinostakin lähtien näitä tarjoilijoita oli kaikkialla...

 "HÄIKÄSEE OTA NYT SE KUVA!!"

 En toki himoinnut koko viikkoa tota allasta. Siinä siis virtasi vesi myötäpäivään, jota nämä kuvassa näkyvät lapset yrittivät selvästi vastustaa ja liikkua vastapäivään. Vaikka itseasiassa, kuinka mahtava liikuntamuoto! Harmi, että se oli keskellä lastenallasta, olisi ollut kyllä kätevä kuntoilulaite.

 Sitten tankkausta selfmade burgerilla. Noi oli ihan törkeän hyviä... Puhumattakaan tosta mansikkalimemehusta jota tuli kitattua aamupalalla melko hitosti :D Voin vieläkin maistaa ton burgerin ihanuuden suussani. AAAAAA. Näitä postauksia tehdessä tulee kyllä hulluksi ei voi muuta sanoa. Mä olen muuten ihan sekaisin mitä olen jo sanonut ja mitä en, eli ehkä mahdollisesti teen vielä sen kokoavan postauksen vaikka kännykän kuvien avulla tms. Mutta jos ette näistä kuudesta postauksesta nyt saa sitä revittyä niin väännetään nyt jo tässä vaiheessa rautalangasta että ELÄMÄNI PARAS LOMA ei voi muuta sanoa....

 Viimeisiä rusketusmahdollisuuksia... Onneksi edes rusketusraja on näkyvissä :D

Oltiin menossa syömään aikaisemmin varattuun aikaamme ja kysyttiin päästäisiinkö me Julietan pöytään. Siellä oli kuitenkin vielä edelliset ihmiset syömässä, joten mentiin reiluksi vartiksi kannelle ottamaan kuvia. Siis koska meidän oli ihan pakko päästä Julietan pöytään viimeisen illan kunniaksi :D Olin kunnon makkarankuori tolla kyseisellä vaatteella, mutta jos se kerta on otettu mukaan, sitä myös pidetään.

Myös siellä illallismestassa oli mahdollisuus istua ja odottaa. Noilta penkeiltä tuli sitten eri tarjoilijat ohjaamaan pöytään.

 En kestä tota mun naamaa tässä kuvassa, järkyttävää kun en voinut edes kulmiin laittaa väriä saatikka puuteria :D:D Mutta minkäs teet. Salama paljastaa kaiken. Tässä siis kuitenkin meidän huipputarjoilija Julieta, jonka positiivisuutta ei kyllä voi käsittää ennenkuin sen itse näki :D

 Toi vaalea jälkiruoka oli aivan suoraan päärynä ville vallatonta, niin jumalattoman hyvää... Kuten joka ikinen jälkiruoka ja pääruoka jne. Noi suklaahiput tuolla koloissa ja oih nam perkele :D Julietalla oli tapana tuoda meille pitkin viikkoo aina joku extrajälkiruoka, mutta vikana iltana sanottiin, että ei kyetä siihen, no extra anymore :D

 Allas oltiin saatu korjattua ja illalla mentiin kattomaan Oasis of dreams. Se oli kyllä hieno show. Hyi hitto, kun noi miehet hyppi jostain 25 metristä alas siihen miniseen altaseen, miten hitossa ne osuu siihen :D Rispektiä siis täältä suunnalta niille. En edes huomannut ottaa valokuvia kun keskityin vain ensinnäkin kuolaamaan siinä eturivissä istuvaa niiden esiintyjäkaveria, joka oli niin kuuma. Ja toisekseen sitä itse showta.. Meni aina puolet kaikista showsta ohitte, kun tuijotin vaan sitä yhtä kuumaa miestä XD

 Tästä näkymästä en tykkää. Tai mennessä se oli hieno, mutta tullessa kamala inhottava typerä masentava jne. Huomatkaa jonossa olevat rekat, jotka toi vain ja ainoastaan tavaraa tähän yhteen laivaan, kuvaan ei mahtunut edes kaikki :D Laukut oltiin jätetty huoneiden ulkopuolelle jo illalla ja ilmoitettu haluamme lähtöaika. Jokaiselta monitorilta laivassa pystyi aina kattomaan, koska oli oman lähtönumeron poistumisaika. Jonka siis oli edellisenä iltana saanut itse päättää. My dining roomiin pystyi mennä ottamaan naposteltavaa ja juotavaa ja mentiinkin sinne hetkeksi pelaamaan korttia, ennenkuin tuli kuulutus, että nyt voitte poistua.

Matkalaukut odotti meitä hallissa oman numeromme kohdalla - helppoa kuin heinänteko. Pitkän, mutta nopeatempoisen tullijonon kautta hypättiin kyyneleet mielessä tietysti taksiin, joka vei meidän Fort Lauderdale Airport Tri Rail stationille, sinne minne oltiin reilu viikko sitten saavuttu ihan pöllön näköisenä Amerikkaa ihmettelemään.

 Pienet tekohymyt junassa... Piti laittaa toi paitakin että jokainen tietää mistä olen tulossa :D Junan konduktööri kyllä ansaitsi ihan hullut kiitokset meiltä. Kun saavuttiin asemalle, en pitänyt mitään kiirettä lippuautomaatille juostessa, kun huomasin että hiton juna saapui juuri samaan aikaan asemalle. Tiesin, että seuraavaa saisi odottaa tunnin, mutta eipä meillä mikään kiire ollut Miamin kentälle. Ostin liput rauhassa ja ihmettelin kun juna seisoi vieläkin paikallaan. Konduktööri sitten huikkas mulle että ollaanko etelään menossa. No ollaan ollaaan!!! Ja sitten törkeä pikaspurtti laukkujen kanssa junaan. Konduktööri odotti asemalla vain ja ainoastaan meitä, vaikka ei näytetty yhtään kiireisiltä junaantulijoilta. Kuinka ihana ihminen ♥ Toivottavasti se osasi lukea huulilta mun kiitokseni, joita samalla ilveilin nostaessani äidin sikapainavaa matkalaukkua junaan.

Lentokenttäbussi olikin ihan tupaten täynnä porukkaa :D, mutta sopu sijaa antaa jne. (Huomatkaa matkalaukkujemme kokoero.... + että äidillä niitä oli kaksi) Vielä viimeiset hymyt Miamin lämmössä ennen lentokentälle astumista.

Minä menin sitten innostuspäissäni kokeilemaan sitä sellaista itsepalvelu check-inniä. Kaikki meni hienosti siihen asti, kunnes äidin tehdessä omaansa tajusin, ettei se hiton kone antanut mulle mun boarding passeja lainkaan vaan pelkän sen matkalaukkutarran :D. Menin sitten sille virkailijalle, jonka kautta laukut punnittiin ja laitettiin hihnalle, sanomaan että tää kone vihaa mua (XD) ja se tuli auttamaan. Noh, se sai sieltä ulos vaan toisen lipun, eli Miami-Pariisi. Se nyt ei hetkauttanut mua kun tiesin jo Singaporenreissulta miten niitä boarging passeja hankitaan lisää joten kiitin kauniisti ja matkamme jatkui turvatarkastukseen.

Naurettiin kyllä miten helposti maasta pääsee pois verrattuna siihen mitä sinne pääseminen vaatii.

Kentällä taistelin ihan oikeasti kaksi tuntia päästäkseni nettiin. Siellä piti olla ilmainen wifi jne, mutta mun puhelin ei sitä suostunut avaamaan. Sitten yhtäkkiä lähes unessa eräällä penkillä loikoillessani whatsappiviestejä pamahti ruutu täyteen, JEE NETTI. Loppu odotteluaika menikin sitten datatessa.

Tulihan se toinenkin H sitten vihdoin lentokentän Starbucksissa :D Ainiin, miinusta sai matkatoimisto siitä, että meidän liput oli tosiaan erikseen, eli ei päästy vierekkäin koneessa istumaan vaikka alunperin niin piti ollakin. Olin siinä ihan paniikissa, että minkä ihme ranskalaisen saan viereeni, kun koko kone tulisi meitä lukuunottamatta olemaan täynnä ranskalaisia :D Mun viereeni tuli sellainen mukavan näköinen mies, joka istuttuaan paikalleen vaan totesi mulle "Niin sä olit varmaan Suomesta kanssa" Ilmeeni: O___O "joooooh". Äiti ei asiaa tajunnut ollenkaan ja sain hyssytellä oikein olan takaa sitä Pariisin lentokentällä, kun eihän se ollut tajunnut että mies puhuu suomea :D Lentomatka meni lähinnä nukkuessa, vanha rotisko boeing 767 ei omista edes omia viihdenäyttöjä joten noh, ei siinä ollut muutakaan tekemistä.

PS. En enää ikinä lennä Pariisin kautta. Nyt ymmärrän miksi sitä vihataan ja dissataan. Meidän laukut nyt kuitenkin tuli perille IHME, mutta aion tästä eteenpäin boikotoida Pariisia niin paljon kuin mahdollista. Inhottava kenttä, suorastaan kamala. Jopa Amsterdamissa oli enemmän järkeä... Siltä kentältä puuttuu sitä loogista suunnittelua. Jos pitää olla niin pirun ison kenttä, niin eikö sitä voida rakentaa loogisesti. Joo, yhdellä terminaalilla siitä ei selvitä, en minä sitä oleta. Mutta joku logiikka esim. noiden transfer asiakkaiden kanssa saisi olla...