Maisemapäivä St. Thomasilla part4

Anteeks kun oon niin kamalan hidas näiden kanssa :D Näitä kuvia on ensinnäkin ihan liikaa ja toisekseen on sydäntäraastavaa miettiä, millaista oli elää viikko laivalla jossa kaikki oli kuin unelmaa..

 Laivalla tuli kyllä täysin korkeussokeaksi. Kun katsoi meidän parvekkeelta alas siniseen mereen, näytti että siinä on joku 5 metrin matka alas, jonka olis ihan helposti voinut hypätä (en hautonut itsemurhaa älkää pelätkö XD). No sitten kun maissa kattoo sitä, niin ensinnäkin meidän parvekkeen alapuolella on 5 parvekekerrosta, jonka alapuolella on korkeudeltaan lähes saman verran parveketonta matkaa. Mutta kun sitä ei vaan tajua :D Edes toi mun ottama vakuuttelukuva siitä, paljonko sinne alas on oikeasti matkaa, ei saa mua vakuuttuneeksi :D

 Tiistaina saavuttiin mukavasti vasta kymmenen aikoihin St. Thomasille, joka kuuluu USAn Virgin Islandeihin. "Myöhäinen" saapumisaika takasi, että porukkaa oli parvekkeilla pilvin pimein ottamassa aurinkoa ja ihailemassa maisemia. Kuka nyt ei niitä maisemia ihailisi... Ainiin, jos ikinä eksytte näille superpaateille ja haluatte parvekehytin, merimaisema on mahtava varsinkin satamissa ja korkeus on plussaa, mutta älkää ottako 14. kerroksesta, koska se on lähestukoon aina varjossa, tai ainakin enemmän kun muut, koska yläpuolella on leveämpi uima-allaskansi.

Tuo meidän parveke oli sitäpaitsi tosi kivan kokoinen. Sinne mahtui hyvin pöytä ja tuolit ja väi vielä tilaakin kävellä ja ihailla maisemia. Odotin tai pelkäsin paljon pahempaa. Tai siis no siihen asti kun tuollaisella laivalla voi olla pahempaa :D

 Ja itseänihän ei kiinnosta nyt hittoakaan pidättekö minua pulleana mursuna ja haluan siksi postata itseni paistattelemassa päivää matkalla St. Thomasille. Joo jalat ottaa yhteen ja jenkkakahvat on pyöreät kuin omena, mutta ihan sama. Koska jälleen kerran sain huomata, kuinka ketään ei kiinnosta miltä näytät. Olihan laiva nyt täynnä niitä mallimitoissa olevia jumppakoululaisia, mutta kyllä siellä oli niitäkin, joiden rinnalla tunsi itsensä ihan pikkuiseksi. Ja tuo härö raja navan alapuolella johtuu vain ja ainoastaan siitä, että vaihdon bikinien alaosaa noihin eri mallisiin :D

 Meidän yllätykseksi, toisin kuin Bahamalla, päästiin ihailemaan satamamaisemia. Täällä St. Thomasilla oli mun mielestä paras satamasysteemi. Okei ehkä tuo sininen turvatarkastuskoppero olisi voinut olla hitusen isompi, mutta siis nuo kaupat noissa punakattoisissa rakennuksissa, taksit, lyhyt kävelymatka laiturilta pois jne. Vaikkakin kaupunkiin piti ottaa taksi, sen verran "kaukana" se oli, ja se maksoi muistaakseni 4$ henkilöltä.

Ja laivastahan ei voi olla liian monta kuvaa...

 Äiti oli kovin innokas varailemaan meille noita retkiä. Itse vähän vastustelin, mutta no kun retkien varaaminen oli parin tv kaukosäätimen klikkauksen päässä ja liput tuotiin hetken päästä hyttiin (palvelu pelaa niin sanotusti :D), kynnys niiden varaamiseen ei ollut melkoinen. Ja varsinkaan kun kaikki maksut vaan kerääntyy sille laivatilille etkä sinä risteilyn aikana näe rahaa niin noh... tiedättehän.. XD Valittiin sellainen perus nähtävyysajelu, joka esittelyn mukaan toteutettaisiin "ulkoilma-autossa".

Meillä oli sinänsä melkoinen kiire päästä pois laivasta, kun meidän retken oli määrä alkaa 15 minuutin päästä gangwayn avautumisesta, ja ruuhka oli tietysti sen mukainen. Ja sitten kun vielä löysin laivasta Koneen rullaportaat niin kaikki oli taas vaihteeksi nähty... Päästyämme pois satama-alueelta saatiin keltaiset tarrat rintaan ja sieltä parijonossa siirryttiin näihin "ulkoilma-autoihin", jotka paljastuivat saaren takseiksi. Saari täynnä 16 hengen takseja. Ja taas oli kaikki nähty.

Meidän ulkoilma-autoilu päättyi siihen, kun todettiin ettei mahduta enää sinne lavalle istumaan. Ensin oltiin vähän  suruissamme ja ihmeissämme, mutta kun kuski käski meidän mennä auton "takapenkille" ja saatiin istua froteepyyhkellä päällystetylle tilavalle takapenkille kahden mukavan amerikkalaisrouvan kanssa, ei enää haitannutkaan yhtään. Toinen näistä siskoksista oli huonopolvinen, joten ensin saatiin yhdessä naureskella (siis ei vahingoniloisesti vaan hyvässä hengessä) kun kuski tuli työntämään rouvaa takapuolesta, jotta se pääsi nousemaan ylös autoon.

Auton takapenkki osoittautui ulkoilmaa paremmaksi myös siksi, että kuski esitteli meille ensin reittiä, sitten maisemia ja kertoili matkan varrella kaikkia juttuja, faktoja saaresta jne koko matkan. Eikä lavalla olleet ihmiset kuulleet mitään. Hähä! Lisäksi ajauduttiin keskustelemaan autolla ajamisesta, turvavyön käytöstä, suomalaisten aksentista, maisemista ja ostoksista. Varmasti meillä oli parempi meno, kun niillä toisilla siellä lavalla.

Tiet ylös kukkulalle ei ensinnäkään ollut eilen päällystettyjä, eikä moottoritien levyisiä, eikä niillä ollut mutkineen kaikkineen kovin hyvä näkyvyys. Ihmettelin, miten ihmeessä auto jaksoi ylipäätään kuljettaa seitsemäätoista ihmistä ylöspäin. Pelkäsin että kohta vedetään takaperinkuperkeikkoja tai jotain muuta, kun kuski pysähtyi semmoiseen mäkilähtöön että huhhuh. Onneksi oli automaattiauto kyseessä :D

Ensimmäinen pysähdys oli kauniilla näköalapaikalla, josta pystyi ihailemaan alle avautuvaa Charlotte Amalieta sekä tietty Oasista, joka noin korkealta näytti kyllä niin pieneltä. Tultiinkohan me äidin kanssa vähän suuruudenhulluiksi? Kyllä lepäsi silmä maisemia katsellessa, niin kaunista. Ja tietysti piti ostaa turistilippis, joka maksoi vain 5$, vähän eri hintaluokkaa kuin alhaalla kaupungissa :D

Seuraava pysähdys oli, en itseasiassa tiedä mikä paikka se oli, siellä oli jäätävän kokoinen turistikauppa, made in china -tyylillä ja kaupan takana oli kaunis näköalapaikka saaren parhaalle uimarannalle. Jonka nimeä en nyt tietenkään muista, joku Bay se oli :D Google on kaveri ja paikan nimi oli Magens Bay. Sinnekkiin tehtiin Royal Caribbeanin retkiä, youknow rantapäivä jne, mutta tietysti olivat hintavampia kuin pelkkä näköala-ajelu.

Seuraava pysähdys oli sellaisella puutarhalla. En nyt muista miten sitäkin nimittäisin, vähän kuin botanic gardens Singaporessa, paitsi noin tuhannesosa sen koosta :D Mutta maisemat oli jotain mahtavinta, mitä oon ikinä nähnyt. Ja siksi postasinkin Instagrammiin kuvan löytämästäni paratiisista. Siellä oli papukaijoja, ilmaista juotavaa, turistikauppa (tietysti) ja mikä parasta, se näköalatasanne.

Ja vähän kuvamateriaalia myös äidistä, joka reissun aikana jokseenkin oppi nää mun tyypilliset poseeraukset, käsi vyörätöllä, peukut pystyssä, kädet levällään... :D

Tarjouduin sillä edellisellä näköalapaikalla ottamaan kuvan eräästä pariskunnasta ja tarjouduin uudestaan täällä, ja vastapalvelukseksi se herra tarjoutui ottamaan sitten meistä kuvan :D

Kun näköalatasanteet oli nähty ja koettu, kuski jätti haluavat kaupungissa pois ja vei loput takaisin laivaan. Me tottakai jäätiin, koska oli vasta aikainen iltapäivä ja meidän laiva lähtisi vasta seitsemältä. Löydettiin noiden värikkäiden lippujen alta postitoimisto (!!!) josta sitten lähetettiinkin ihan urakalla postikortteja takaisin koti-Suomeen :D Äiti meni sinne vielä juuri ennen laivalle lähtöä uudestaan liimailemaan postimerkkejä kortteihin.. :D

Extratietoa meidän autokuskilta: Liput oli laitettu jo valmiiksi seuraavana viikonloppuna olevia musiikki ja vähän sitä sun tätä -festivaaleja varten. Kuulemma ne on kunnon bilefestivaalit ja silloin kaikki saaren asukkaat tulee kaupunkiin.

Tuolla oli tosi paljon timanttikauppoja, niinkuin jokaisella saarella jossa käytiin. Hinnat ei missään olleet mitään kamalan ostosparatiisimaista ja kun paikoissa ollaan aina vaan muutama tunti, ei sellaisille varsinaisille hirmulöydöille löydy aikaa, mutta kyllä me hyvin niissä matkapuistopuljuissa viihdyttiin. Tosin se ranta boulevardi oli kyllä ihan hirvittävä, siellä kun ei tuullut lähes ollenkaan. Ostettiin juotavaa mutta sekään ei oikein auttanut. Ja äiti huomautteli koko ajan kuinka kärsivältä näytän. No hei, siellä oli aika tuskasen paahtavaa. Paitsi että äiti löysi erään Duty-Free:n, josta osti ystävälleen hajuveden ja se osoittautui hyväksi ostokseksi, oli nimittäin oikeasti halvin. Jos verrataan Suomea, Amerikkaa (okei siis no sitä manner-amerikkaa), Britanniaa ja Ranskaa...

Käveltiin erään letityskojun ohi, jota ehkä kaihoisasti katselin. No siellä ne lettien hinnat oltiin ilmoitettu vain yksikköhintana ja siispä käveltiin ohi. Sieltä juoksi kuitenkin nainen meidän perään, joka oli varmaan huomannut kaihoisan katseeni, ja kysyi paljonko olisin valmis maksamaan leteistä. No öööö. En siltä seisomalta muistanut yhtään, mitä nämä ovat yleensä maksaneet euroissa enkä osannut yhtään suhteuttaa päätäni mihinkään, joten heitin päästäni 20$ ja nainen hymyissä suin käski mun tulla istumaan. Tässä kohtaa epäilin, että heitin hinnan sen naisen mielestä yläkanttiin, mutta mun mielestä se oli jopa ehkä alakanttiin :D

Siinä itkin ja kiroilin päänsisäisesti kuin hullu, sattui nimittäin ihan helkkaristi :D. Ja kyllä, se nainen kysyi onko liian kireällä, mutta itsehän vastasin vain, että eeeheeei jatka vaan! Mitä tiukemmalla, sen paremmin ne pysyy ja pidempään. Mun niskat meni myös ihan jumiin, kun pidin päätäni niin epäergonomisessa asennossa kun vaan voi pitää :D

Bongasin erään free-wifi kyltin eräästä ravintolasta, ja raahasin äidin sisälle. Noh se oli ravintola ja baari, mutta pyydettiin jotain viilentävää non-alcoholiccia ja mukava amerikkalainen baarimikko teki meille smoothiet. Ja siinä sivussa pyysin salasanan wifiin :D Ja lopulta äiti suunnilleen raahasi mua ulos kun en olisi millään malttanut lopettaa juttua sosiaalisen median ihmeenlisessä maailmassa. Mutta smoothiet oli tosi hyviä!!

Toisen postitoimistovierailun jälkeen huusin meille taksin tyylillä OASIS!!??!! Meidän kanssa taksiin hyppäsi sieltä pitkin katuja vielä kolme muuta laivan asiakasta, espanjalaisia, tai ainakin sen kielisiä, joista yksi oli työntekijä. Äiti halusi kuvata vielä koululaisia. Itse tuijotin niitä vain kaihoisasti miettien, että ei lainkaan huono paikka käydä koulua :D

Satamassa otettiin vielä pakolliset poseeraukset laivan kanssa. Ei toki ollut kuuma tuo kivi, mutta mitä vaan kuvien eteen...

Parvekkeelta katsottiin, kun ihmisiä virtasi tasaisena virtana sekä sisään, että ulos. Koska oli vielä myöhäinen iltapäivä, mentiin kannelle ottamaan aurinkoa ja uimaan. Testattiin myös laivan poreammeet. Olisin itse viihtynyt niissä useamminkin, mutta ne olivat usein täynnä, eli olisi pitänyt kytätä vapaita paikkoja ja vesi niissä oli tosi kuumaa :D Mutta maisemat oli ihanat, siihen olisi voinut nukahtaa.

Käveltiin Solariumin läpi lähtiessämme hyttiin ja huomattiin, että alemmalta kannelta on mahdollista päästä lähemmäs laivan keulaa, kävelemään komentosillan päälle. Siellä olisi saanut lähes tiedätte-mistä-puhun -Titanic kuvan, siis silloin kun laiva oli liikkeessä ja voi vitsi nyt kaduttaa, miksen mennyt sinne kuvaamaan meripäivänä auringonlaskua!! Tyhmä minä!!, täytyy mennä uudestaan ;) Vaihdettiin vaatteet ja mentiin etsimään reittiä keulaan. Noh eksyttiin ensin lasten hoitopaikkaan, vaikka oltiinkin oikeassa kerroksessa :D

Illalla meillä piti ruokailun jälkeen olla Oasis of Dreams -vesishow, mutta se oltiinkin peruttu altaan hydrauliikkavian takia. Kyllä, Hydrauliikkavika altaassa. Sen pohja nimittäin liikkui ylös ja alas, muodostaen joko altaan pohjan tai kannen. Vesi oli siis täynnä hydrauliikkaöljyä eikä sitä voitu korjata / tyhjentää koska oltiin satamassa, koska sitä vettä ei olisi voinut päästää sinne sataman veteen jnejne. Käveltiin sitten juoksurata ympäri ja mentiin huoneeseen nukkumaan ah taivas!! :D. Alempi kuva on otettu juoksuradalta, sen vesialtaan takaa. Ja voisin jopa väittää, että tuosta kuvasta ei ihan heti tajuaisi, jos ei tietäisi tai huomaisi noita savupiippuja..., että kuva on otettu laivasta :D Sen verran massiivinen rakennelma tuo kyllä on :D

Huoneeseen päästyämme huomattiin, että tällä kertaa Michael oli tehnyt meille pyyhekoiran (jonka äiti hetkenpäästä tuhosi eikä osannut korjata :DD). Ja kuvasta huomaatte myös Cruise Compassit, jotka jaettiin joka ilta huoneisiin. Se sisälsi lähinnä kaiken, mitä seuraavasta päivästä halusit tietää. Laivan ohjelman, sään, aikataulut, hyödyllistä tietoa jnejne.

Huh! Saimpas loppuun tämän postauksen :D Jos mun kone otetaan huomenna huoltoon, saatte odottaa taas hetken seuraavaa postausta. En tiedä, onko nämä postaukset odottamisen arvoisia, mutta toivon, että edes joku saa näistä iloa tai jotain muuta positiivista tunnetilaa :D 

Ja tiedän, että tätä lukee kaikki tutut, sukulaiset yms, niin tonne kommenttiboksiin voi ja saa mennä riehumaan ihan anonyymisti mihinkään rekistöröitymättä, että mun ei tarvitse äidin kautta onkia teidän mielipiteitä...