Me maalattiin Katrin kanssa viimeviikon keskiviikkona pääsiäismunia. Rakastan tota puuhaa, paitsi että tänä vuonna heitin vahingossa kaks kananmunaa lattialle sen sijaan, että olisin maalannut ne, mutta eikai se elämä nyt aina voikkaan olla niin ruusuilla tanssimista. Kaikki askartelu ylipäätään on ihan mahtavaa, ette arvaakkaan kuinka kikseissä olin kun sain leikata ja liimata Danielin 8-vuotiskorttiin sellaisen vihreän kahdeksikon... Halusin tänä vuonna jotain tavallista "hienompaa", joten liimailtiin Katrin kanssa noihin hileitä ton maalaamisen lisäksi. Tollaset on tosi kivoja ikkunalaudalla, kun ne näkyy niin mukavasti uloskin. Nopea pääsiäisfiiliksen nostattaja. Meillä ei tosin tänä vuonna saa mitään koristella, rairuohotkin istutin salaisesti...
Niin nyt mulla on siis rairuohot, tai siis pitäisi varmaan sanoa ohrat kasvamassa hyvää vauhtia. Pakkauksessa väitettiin itämisajaksi jotain viis päivää, mutta kyllä nuo mun nousi tuplasti nopeammin.
Elämän parhaat ilot ovat näitä pieniä iloja. Kirjoittelen vielä vähän lisää näistä pienistä iloista tänään tai huomenissa, riippuu nyt vähän miten juttu lähtee sujumaan. Olisi niin paljon sanottavaa taas, mutta niitä on vaikea kirjoittaa ymmärrettävästi sanoiksi.
Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!
meidänkin ohrat pumpsahti kauheeta vauhtia mullan läpi!
VastaaPoista