Mistä tämä matka alkoi

3.9.2013
Mä haluan tehdä tästä reissusta nyt kunnon selostuksen, tai sellaisen, että miten tähän päädyttiin ja miten kaikki sitten lopulta meni. Koska mä en ole ikinä koskaan milloinkaan ole varannut matkaa ¾ vuotta etukäteen, tässä oli jotain spesiaalia, ja koska mä en ite oikein löytänyt mitään fiksua tietoa mistään netistä suomalaisen näkökulmasta siis sellaista jota olisin oikeasti tarvinnut. Ja kun matkakohde kun on kerrankin joku muu kuin Välimeri niin kai tästä vähän voi avautua. Mä en nimittäin ikinä koskaan aikaisemmin ennen viime kesäkuuta ollut edes ajatellut haluavani lähteä risteilylle viikoksi, ehkä johtuen traumatisoivista Ruotsin laivoista...

Kaikki lähti oikeastaan instagramin ihmeenlisestä maailmasta. Bongasin kesäkuussa jonkun suomalaisen, muistaakseni vielä Tamperelaisen kuvan hänen Karibian risteilystään. Se näytti tosi hienolta ja koska oon aina pitänyt laivoista siis sillä teknisellä ja ulkonäöllisellä tasolla :D, se jäi jotenkin mun pääni sisään muhimaan. Mä olen aina kuolannut esimerkiksi meidän Tallinnan matkoilla niitä Helsingin satamassa olevia risteilyaluksia ja toivonut joskus pääseväni sellaiselle puhumattakaan jossain Välimeren satamissa ankkuroivista laivoista, oih, Ruotsin laivat kun eivät ole mitään niiden rinnalla…

Heinäkuussa asia ei ollut vieläkään lähtenyt mun mielestä pois ja tiesin, että jostain kirjoitusten jälkeisestä matkasta pois Euroopasta (okei ehkä toi oli mun lisäys) oltiin meillä puhuttu jo aikaisemminkin. Mua oikeastaan esti vain Isä, koska tiesin että se ei lähtisi mistään hinnasta tuommoiselle matkalle, eikä se sitten olisi mikään perhereissu. Sitten eksyin Royal Caribbeanin sivuille tutkimaan, mitä semmoiset matkat edes maksaisi. Ja pian mulla olikin jo suunnitelma valmiina, minne-milloin-millä. Koska vain suurin kelpaa, en edes harkinnut muita kuin Oasis-luokan laivoja. Kyllähän sen vaan pitää olla maailman suurin, jos kerran mennään. Ja pitäähän suomalaisten tekemää työtä tukea :D

Äidin suostutteleminen oli toinen juttu, koska aluksi se kuulosti äidistä varmaan niin ufolta idealta, ensinnäkin lähteä Amerikkaan lennoilla jotka eivät 100% ole suorat ja vielä kun sanoin, että eikö olisi hyvä viettää pitkästä aikaa äititytär-aikaa ilman isää, niin äidin ajatukset oli varmaan luokkaa en uskalla lähteä ilman isää :D Kuvittelin koko risteilyä ihan sikahintaiseksi, mutta eivät ne ihan sitä olleet. Ja näin jälkiviisaana voin todeta, että kun me suomalaiset menemme välimerelle ”etelään”, amerikkalaiset lähtevät risteilylle ruskettumaan :D Okei, jokainen varmaan määrittelee tässä nyt itse oman sikahintansa, mutta viikko laivalla, joka käy Karibian paratiisisaarilla ja on ylipäätään maailman suurin ja jonka hintaan kuuluu viikon ruuat oli mahdollista saada alle 800€:lla, ei minusta kuulostanut kovin pahalta (jos sitä vertaa niihin Kreikan lomiin).

Hintaa tässä meidän risteilyssä nosti toki se, että me minä päädyttiin haluamaan parvekkeellinen hytti yhdenneltätoista kannelta (näkymät ja korkeus maksaa, eikös..) ja koska emme asu vakituisesti Miamissa, siihen päälle tietysti lennot Lontoon kautta Miamiin kun täällä takapajulassa asutaan. En tiedä nostiko hintaa vielä sekin, että autuaan tietämättömänä olin suunnitellut reissumme keskelle Pääsiäistä, mutta tuskin. Mulla oli myös yksi tuskaa tuottava ongelma, pitäisikö valita itäinen vai läntinen Karibia. Läntisellä, johon ensiksi päädyin, olisi päässyt Haitille, Jamaicalle ja Meksikoon, mutta lukiessani ja vertaillessani kohteita netissä sekä RC:n sivuilla, päädyin lopulta 19. päivä huhtikuuta lähtevään itäisen Karibian risteilyyn, joka poikkeaisi matkalla Bahamalla sekä parilla pienellä Karibianmeren saarella.

Äiti ei kuitenkaan lopulta luottanut itse kyhättyyn matkaan, koska ilmeisesti jo kaksin matkaaminen oli karvoja pystyyn nostattavaa, enkä minäkään enää siinä kohtaa, kun RC:n sivujen varaustiedoissa kysyttiin ihan kummallisia asioita, joita kukaan lähisuvustamme osannut suomentaa :D Hommattiin koko matka sitten Kaleva Travelin kautta, vaikka olisin minä niistä lentojen ja hotellin buukkauksista itsekin selvinnyt. Oikeasti emme edes pyytäneet laivalle mitään tiettyä kerrosta, vain ulkohytti oli määritelmänä, mutta ystävällinen henkilö oli kuitenkin oman kokemuksensa perusteella päättänyt, että 11 on paras, sopii minulle.

Seuraava ongelma oli, että entä jos meidän matkatavarat ei tulekaan perille, koska kyseessä on kuitenkin vaihto Heathrow:lla. Otettiin varotoimenpiteeksi hotelli pariksi yöksi Fort Lauderdaleen, meren rannalle noh tästä etäisyydestä kuulette kohta lisää XD, jossa voidaan sitten lähinnä korjata jetlagia ja mahdollisesti päästä pois auringon avulla edes vähän, vehnäjauhoväristä, joka on innokkaasti koko pimeän talven ajan tehnyt tuloaan…

11.4.2014
Meidän matkaan on enää vaatimattomat kahdeksan päivää. En tosin usko mitään todeksi, ennen kuin näen meidän hytin omin silmin ja pääsen astumaan meidän parvekkeellemme. Näin nopeasti ne 273 päivää voi kulua, hullua. Äiti on panikoinut vaatteitaan ja matkalaukkuvalintaansa jo kuukausia, sillä aikaa olen itse yrittänyt selviytyä ylioppilaskirjoituksista, työpäivistä, pääsykokeisiin lukemisesta ja syntymäpäivistä. Ajattelin muutenkin pakata vasta keskiviikkona, mitä sitä nyt turhaan liian aikaisin, eikä minulla oikeastaan ole edes aikaa aikaisemmin.

Kaikki tärkeät paperit pitäisi olla nyt tulostettu. On lentoliput, lentomme vaihtuivat muuten kokonaan American Airlinesille ja takaisin tulemme voi kauhistus sentään Pariisin Charles De Gaullen kautta… Niin, on lentoliput, ESTA-luvat, olemme check-innanneet itsemme laivalle, varanneet ohjelmaa ja ruoka-aikoja, kopioineet passimme ja tulostaneet hotellivoucherin. En ole koskaan raahannut edes kouluun niin suurta paperikasaa kun nyt on lähdössä mukaamme :D 

Ja seuraava postaus onkin sitten luvassa kuvien kera usan puolelta. Tässä vaan pieni alustus koko systeemistä.