Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2014-04-29

Oasis of the Seas ohoi täältä me tulemme part2

Ai mitenniin tässä postauksessa on liikaa kuvia? :D
 Lauantaiaamuna herättiin sateiseen säähän. Koko edellisen yön ukkosti ja heräsinkin pari kertaa ihan vain ihailemaan salamoita. Mulla ja äidillä oli hassu, oikeastaan aika looginen, tapa heittää pitkin viikkoa isän repliikkejä sinne sun tänne. Siispä äitiä nauratti kun menin sateiselle parvekkeelle toteamaan, että kyllä se kirkastuu tuolla on jo viitteitä sinisestä taivaasta.

Meidän laivan saapumisaika satamaan oli tosi aikaisin aamulla ja siksi meitä ihmetyttikin, kun ei ylläolevalta parvekenäkymältämme laivaamme löydetty joskus kahdeksan aikoihin. Äiti ehdotti useaan otteeseen sen olevan tuo vasemmalla oleva mutta mulle vastaus ei kelvannut. Ei, ei se sen solarium tai savupiiput näytä tuolta.... Aikani tuijottelin siinä sitten eteeni, ja päädyin jo lähes ajatuksissani siihen, että sen täytyy olla jonkun toisen laivan takana, kunnes vihdoin tajusin, että ehei, sehän on aivan silmiemme edessä, kuinka en voinut nähdä sitä heti :D
 Käytiin aamupalalla siinä läheisellä "aja autolla pihaan ja kävele 2m syömään" ruokakeskittymällä. Tilattiin sellaset tosi hyvät baagelit mitälie kinkulla ja kananmunalla. Tai siis minä tilasin jotain sinnepäin, tilausnimikin meni lähes oikein, Anna. Aamupalan jälkeen tultiin takaisin hotellille, tarkoituksena kirjautua ulos ja mennä altaalle pariksi tunniksi.

Noh, koko hotellin aula oli yksi räjähdys. Ihmettelen, jos siellä oli joku, joka ei ollut tuona lauantaina lähdössä risteilylle :D Oasiksen lappuja oli yhdellä jos toisella matkalaukuissaan ja Royal Caribbeaninkin henkilökuntaa löytyi kaksin kappalein. Hämmästyneenä kysyttiin sitten toiselta niistä, että pääseekö sinne laivaan jo, vaikka kello on vasta 11 (meille oltiin sanottu, että puoli kahdesta eteenpäin alkaa buukkaus). No tää mies ihan ihmeissään että tottakai sinne pääsee jo 10:30 käveleen!! Mutta hytit ei välttämättä oo valmiit. Mikäs siinä, ei muuta kun taksijonon jatkoksi, ei meillä muutakaan tekemistä olisi.

Taksijono oli hullu, ei pitkä, mutta kun takseja ei näkynyt missään tai kaikki muut vaan ohittivat vasemmalta niin minkäs teet. Eräs amerikkalainen nainen sitten kysyi multa, että halutaanko me jakaa taksi sen ja sen miehen kanssa ja olin ihan että tottakai :D Takseja ei tietenkään edelleenkään näkynyt missään, joten mentiin hotellin shuttlella, sellasella kunnon amerikan autolla se pari kilometria, mitä satamaan oli matkaa. Koska Amerikka, niin kyllähän siinä passit kysyttiin ennen kun sataman porteista sisään päästiin.
 Hyvin löytyi yhteinen sävel sen amerikkalaisen naisen kanssa, kun kaikki vaan toisteli sanaa wow syvässä yhteisymmärryksessä :D
 En toki polttanu itseäni edellisenä päivänä :D... Meininki oli vähän eri kun lentokentällä noiden matkalaukkujen suhteen. Ne vaan lastattiin tommoseen kärryyn, josta trukit sitten nosteli ne laivaan. Jätettiin laukut jonkun miehen huomaan pienen tipin kera, ja hän lupasi hoitaa ne siitä eteenpäin. Meillä oli tulostettuna jo SetSail passit valmiiksi, joten päästiin heti varsinaiseen lähtöselvitykseen, läpivalaisun kautta tietenkin. Tiskit oli lajiteltu kansien mukaan ja kun kuvat oli otettu (taas) ja passit tarkastettu saatiin käteemme kortit. Sitten vielä laivaannousukuva ja päästiin odottelemaan sellaseen jumalattomaan halliin laivaan pääsyä.

Siellä siis odoteltiin jotain 10 minuuttia ehkä, ja sekin jonotus oli vain sen takia, että laivaanmeno sujuisi joustavasti ilman ruuhkia.
 Kun astuttiin laivaan, fiilis oli hieman sellanen epäuskoinen. Olenko täällä nyt oikeasti? Onko tämä oikeasti laiva? Voinko oikeasti mennä vaan hakemaan tosta pitsapaikasta pitsaa ilman että pitää maksaa jotain? :D Harhailtiin kun mitkäkin eksyneet pingviinit ympäriinsä, kun ei oikein tiedetty mitä tehdä. Ehdotin sitten, että miten ois kannelle meno, sieltä ainakin näkee jotain.

Systeemihän tollasilla risteilyillä on, että matkalaukut jaetaan vasta lähdön jälkeen hytteihin, joten sen takia on hyvä ottaa mukaan vaatteita ja mitä nyt ikinä tarvitseekaan käsipakaasiin.
 Tuolta kannelta 16 näki kyllä kaikenlaista. Ja se oli tupaten täynnä aurinkotuoleja :D. Tosin siinä ei ole mitään huonoa, ehkä paras auringonottopaikka ikinä. Toi Central Park (hmm olikohan se edes sen niminen vai kehitinkö sen päässäni katsoessani Frendejä... :D) näytti hienolta ylhäältä että alhaaltapäin :D Ja se oli päivisin tietyllä tapaa rauhallisuuden tyyssija. Kannella sai meripäivinä poikkoilla tuolilabyrintin lävitse päästäkseen paikasta a paikkaan b, mutta tuolla puistossa tuntui olevan aina tilaa. Ton puiston ympärillä oli myös kaikki ravintolat, joissa oli risteilyhintaan kuulumaton kattausmaksu.
 Ei kokemus mennyt ainakaan huonompaan suuntaan, kun huomattiin, että hytitkin olivat jo valmiita vähän puolen päivän jälkeen. Sinne vaihtamaan vaatteet ja ihailemaan parvekemaisemia. Täytyy sanoa, että oli melkoisen tilava huone verrattuna vaikka abiristeilyyn :D Ja ihanan värinen toi "päiväpeitto" ♥ Kun oltiin vaihdettu vaatteet ja valmiina lähdössä kannelle, huomattiin, että meidän matkalaukut oli ilmestyneet oven taakse. Mitä palvelua, niidenhän piti tulla vasta joskus kuuden jälkeen?!

Parvekkeelta näky kivasti, kun rekka toisensa jälkeen toi tavaraa laivalle. Sitä tavaraa vaan tuli ja tuli :D, en oikeastaan halua edes miettiä kuinka paljon. Parveke olikin ihan mahtava paikka. Meidän parvekkeelle paistoi menomatkalla itään aina ilta-aurinko, jonka lämmössä olikin ihana istuskella kaikessa rauhassa.
 Meidän hotelli näkyy kun kattoo ihan suoraa tota parvekelinjaa
 Ihan mukavia taloja oli siinä rannassa matkalla avomerelle... Kelpais kyllä toi ranta ja uima-allas ja koko talo ja ilmasto ja leveyspiiri jnejne :D Noissa taloissa asuvien ihmisten viikonloppuharrastus on varmaan lähteville laivoille heiluttaminen. Oon ilmeisesti saanu kuvaan just jonkun autiotalon, mutta muissa kyllä heiluteltiin ihan innoissaan, jopa koirat hännillään, heh :D
 Näitä poseerauksia riittää kyllä ihan kiitettävästi :D
 Se laiva oli iso ja siellä oli miljoonasti tehtävää, joten mun mielestä oli fiksua, että joka kerroksessa oli noita kosketusnäyttöteeveitä, joista pysty esim. ettimään reitin omaan huoneeseensa, kattomaan mitä milläkin kannella on meneillään minäkin kellonaikana, näkemään millaset jonot on ruokapaikkoihin jne. Ja nyt kun mietin mulla ei ole harmainta aavistusta mitä ihmettä ollaan tehty kannella seitsemän, jossa on pelkkiä hyttejä :D
Olis hitosti asiaa illallisestakin, mutta ehkä jatkan huomenna, en enää kykene kirjottaa yhtään mitään :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti