Herättyäni aamulla suuntasin kulkuni hulluille päiville. Koska tulin yömyöhään vasta kotiin, päätin jo yöllä ennen nukkumaanmenoa, että nukun niin pitkään kuin kykenen tai siis haluan, ja sitten vasta mietin päivän ohjelman. En kyllä löytänyt sieltä itse lehtisestä mitään kiinnostavaa, mutta pitihän se nyt ihan perinteen vuoksi lähteä kaupunkiin.
Oli kyllä ihan kamalaa olla siellä, kun mikään ei ollut kun ennen. Kun se koko alakerta on ihan typerä. Tai ei typerä, mutta jos monta vuotta on tottunut johonkin, niin tuo uusi tuntuu aluksi typerältä. Esimerkiksi, että shampoot haetaan tietystä ahtaasta laarista, keskellä olevalla kassalla on yleensä mukavan lyhyet jonot, meikit napataan tungoksen keskeltä ja lopuksi poistutaan karkkihyllyn kautta ulos. Ennen on ollut suunnitelma. Nyt olin sinnetänne hyökkäilevä poro. Ja sitten kun kaikki on ihan sekaisin muutenkin. En löytänyt mitään. En edes jaksanut tutkia muita kerroksia, kun olin jo ihan sekaisin ensimmäisen kerroksen kosmetiikkaosastoilla. Muistin vasta bussipysäkillä, että ainiin hei olisinhan mä voinut karkkitarjonnankin katsoa. Ei väkisin.
Noh ostokseni rajoittuvat suurimmaksi osin kosmetiikkaosaston ihmeisiin. Uusi naamarasva ei koskaan ole pahitteeksi, varsinkin kun puolet kasvojen ihostani tuntuu irtoavan suurina palasina joka päivä. Nahanlähtöaika. Käsillä on meneillään itseasiassa sama homma :D Lumenen ihohuokosia supistava kasvovesi (nojaaaaaa), ostin, koska halusin uuden tai siis toisen kasvoveden, sillä kuulemani mukaan sopivassa määrin merkin vaihtelu tekee terää, ja minä todella tarvitsisin ihohuokosien pienennystä, toimintatehosta en kyllä tämän tuotteen kohdalla tiedä. Äiti osti syksyllä Aussien shampoota. Suhteeni siihen oli aiemmin hyvin neutraali, enkä nykyäänkään tiedä, sopiiko se tukalleni tai tekeekö se sille ihmeitä, mutta päänahalleni se tekee. Yleensä päänahkani haisee hieltä jo päivän jälkeen, mutta tämä ihmetuote saa sen tuoksumaan taivaalliselta monta päivää. Tai sitten olen vainoharhainen? Sitten vielä välttämättömyys, eli sheivereitä, niitä ei ole koskaan liikaa #ihmissusi
Viimeisenä jotain ihan mahtavaa. Syntymäpäivälahja itselleni. Okei, synttäreihini on vielä viikko, mutta pieni tällainen etukäteisjuhlinta on ihan sallittua. Ostin nimittäin ihan huisin söpön Haisuli-muuminokkapillimukin tai mikä lieneekään :D Siinä on siis pilli ja kansi, ja tuossa jalassa tollainen heiluva haisuli. Kuinka ihana♥ Haisulihan kuvastaa ihan minua
kysykää vaikka äidiltä, joten mikä voisikaan olla parempi tapa valmistautua uuteen ikävuoteen, kuin tämä.
Mähkis tahtoo mehua :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti