Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2014-04-07

Munakokkeli

Mun on ihan pakko tulla muuten kertomaan mun eräästä onnistuneesta ensikokeilusta, nimittäin munakokkelista. Äiti, se ei ole munakasta, munakkaassa on täytteet. Tämä on munakokkelia. Meillä oli käyttämättömänä jääkaapissa kolme kananmunaa, jotka piti käyttää. Leipominen oli kiellettyjen listalla eikä mua kiinnostanut alkaa paistella kananmunia, joten päädyin itselleni aivan uuteen vaihtoehtoon.

Mä olen kuvitellut, että sellainen hotelliaamiaisella saatava munakas tuotetaan jossain avaruuden sfääreissä, eikä sellaista ole mitenkään mahdollista kyhätä kotona. Väärässä olin.

Heittelin kippoon ne kananmunat, vatkasin rakenteen rikki, kaadoin maitopurkista maitoa ja kermapurkista hieman kermaa joukkoon, pistin alle puoli desiä vettä, vähän juustoraastetta, suolaa ja pippuria. Sitten pannulle rasvaa ja sörsseli siihen. Käytin pientä pannua, että tuo tyyliin tuli aluksi yli reunojen :D Ensiksi kaikki näytti tosi toivottomalta ja olin jo heittämässä koko roskaa viemäriin. Vei yllättävän kauan aikaa, ennenkun seos alkoi hyytyä, joten siitä koko ajan sekotellessa alkoi jo olla vähän epätoivoinen fiilis :D En uskaltanu mitään täysillä ettei olis ruskistunu ja jos piti liian pienellä niin sekin oli huono. Että vähän oli arpapeliä. Mutta sittenkun se lähti hyytymään niiin se tapahtui aika vauhdilla.

Ja en voi muuta sanoo kun että niiiiiiin hyväää ♥♥♥ Teen todellakin toiste! Tätä jonkun karjalanpiirakan päälle... Omnom...
Niin ja semmonen ilmoitusluontoinen asia vielä, että äsken tossa tullessani lenkiltä vetäsin naamalleni lähes pihassa :D En tajua mihin pystyin kompastumaan asfaltilla, jossa ei ees ollut mitään kompastuttavaa. Housut kiittää - eivät kuitenkaan menneet rikki, huh :D. Mutta pesukone kutsuu housuja ja takkia kyllä ihan mieluusti. Kyynärpää kärsi vähän ihokurttuvaurioita ja toinen polvi, mutta muuten olen hengissä :D

Tosi outoa oli kaatua tolleen kun en muista koska viimeeks olisin. Siis eihän sitä nyt halua kaatua noin, mutta toisaalta ei se minusta niin kamala kokemuskaan ole. Sattuuhan sitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti