Mustavalkoiset tekoripset

Mikä IHME tässä elämässä on vikana? Miksi kaikki onnistuu aina silloin kun minkään ei pidä onnistua ja päinvastoin? Mä en ole koskaan kertaakaan käyttänyt tekoripsiä elämässäni. Yritin kuitenkin laittaa penkkareihin silmiini tekoripset, sellaiset kunnon överit, mutta eihän siitä mitään tullut, ei ne pysyneet yhtään, vaan tipahtivat alas alta aikayksikön, vaikka se liima kyllä jäi luomiin ainakin kolmeksi päiväksi. Ajattelin eilen huvikseni, että no miten ois jos kokeilisin uudestaan, vaikka kello onkin jo kymmenen illalla ja huomenna on äikän preli. Aina löytyy aikaa uusille kokeiluille. No sitten alta viiden minuutin olin ripsien lisäksi saanut naamani meikattua ihan juhlakuntoon, valmiiksi bileitä varten, sunnuntai-iltana kello 22:10.

EI NÄIN!

Otin sitten itestäni noin 1000 kuvaa vessassa ja puolialastomana, as you can see. Tekoripset antoi mulle ihan hienon ensivaikutelman, koska niiden avulla mun ei tarvitsisi tuhota mun omia ripsiä, jotka irtoavat edelleen 10 ripsen päivävauhtia. Seuraava itkunaihe on sitten, että kun vihdoin opin koko homman jujun, mulla on kotona säälittävät neljät ripset. Miksi en vain hamstrannut sitä matkalaukkua täyteen niitä euron tekoripsiä, kun täällä suomessa samoista saa pulittaa jotain 7€!! Pakko päästä halpatuotantomaahan vielä XD Koko viime yön sitten mietin, että miksei tällaset asiat onnistu silloin kun  olis joku syy onnistua. Myös esim ryyppäys kuuluu tähän kategoriaan. Sekään ei onnistunu silloin kun sen piti onnistua. Se onnistuu vaan silloin kun sen ei todellakaan pitäisi onnistua, kuten koeviikon kynnyksellä.

Kyä tässä ny jotai häikkää o!

Tykkään ihan kamaaaalasti mun hampaista (ette varmaan vielä tienneet sitä) ja sehän käy hyvin esille myös näistä kuvista koska kolmessa neljästä ylläni on kunnon pepsodentti. Ja koska huomenna koittaa matka hammaslääkäriin on piakkoin luvassa myös karua faktaa mun hampaista. Taas. Mutta huomenna on lähes vika kerta.