Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2011-11-08

Minä kaadun, kaadun kohti valoa

Hei ihan totta nyt. Kuvatiedostot ja varsinkin niiden syöverit pitäis kieltää lailla. Etsiessäni kuvaa merestä törmäsin taas vaihteeksi kaikkeen muuhun kun mereen. Eikä ne törmäykset tehneet kyllä mitään positiviista tälle viattomalle ihmismielelle. Vain suunnattoman himon tuonne takaisin makailemaan beachille ja ah tuo rusketus. En kestä katsoa. Eikä tässä tarvitse odotella kun suunnilleen vuosi aurinkoa, eikä sittenkään ole varmaa, että pääsisin johonkin tollaseen! :0 (+ katsokaa hiuksia, älkää väriä vaan hiuksia :(, tämä tyttö tahtoo luonnonkiharat, ++ toi ilme kuvastaa täysin mun mielen maailmaa tällähetkellä :D)

Mulla on mielessä henkevä mielipidekirjoitus kuolemasta, mutta täytyy vielä kattoo jaksanko kirjoittaa sitä julkiseksi. Mua saatetaan alkaa pitää itsetuhoisena, vaikka en kyllä sellaista ole. Mietin vaan asiaoita järkevältä (?) kannalta, tai ainakin omituiselta Hanna-kannalta.

Koulussa saatiin takaisin prosessikirjoitukset, ja hehhe. Kannatti ilmeisesti uhrata hieman aikaa ja kirjoittaa tänne romaani, koska sieltä, siitä tuhatsivuisesta romaanista pamahti 60/K+. Eli aika hyvä toisinsanoen. En tiedä, oliko 60 maksimi, mutta ainakin aika lähellä sitä hope so! :D Ja ainiin ryhmänohjaaja saa mut hermot superkireälle :(( Älkääkä edes kysykö miksi, saatatte tietää sen jos on yläasteella tullut norsissa valittua valinnaisaineeksi ATK:ta...

Nyt olis vähän lukudiplomihommia, uutta luettavaa kirjaa, teeveetä, CD:tä, suihkua ja vaikka mitä. Matikankin läksyihin olisin halunnut käyttää vielä aikaa, mutta taitaapi päivä loppua kesken. Ei kaikkea vaan ehdi yksinkertaisesti, valitettavasti. Yritän tässä kuumeisesti miettiä vielä jotain koulufree sanottavaa, mutta aika huonolta näyttää. Mun tekis mieli toivoo jotain vielä joululahjaksi, mutta en todellakaan tiedä, että mitä ihmettä se sellanen vois olla. Mieli varmaan tietää, muttei kerro sitä aivoille :(.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti