Viikonlopuksi. Ja ainoa, mistä ollaan keskusteltu koko ilta, tai ainoa mistä äiti haluaa keskustella, on mun perkeleen hsl:n matkakortti. En saa tulla kotiin tai siis vaihtaa koulua, koska Aalto on niin cool, mutta en myöskään saa asua vakituisesti Espoossa, koska voi jumalauta kun sinne tarttee maksaa veroja ja mahdollisesti äänestää siellä jne. Ihan järkyttävää, elämä pilalla jne. Mikään ei saa muuttua koska hyi. Ei olis varmaan pitäny hankkia koko roskaa, koska olis niin paljon kivempaa kävellä talvella 6km lidliin. Yeah. Ärsyttää nyt ihan liikaa. Vois ottaa huomenna bussin takasin Otaniemeen, vaikka ei sielläkään 7 vaihto-oppilaan kanssa asuminen helpointa ikinä oo.
Auttaa ihan hirveesti nää tähän yksinasumisen tuskaan. Se on tuskaa kun ei oo ikinä ennen tehny niin. Mulla on aikaa ajatella. Harmi ettei mua ymmärretä. Voisimpa vaikka kirjoittaa kilometripostauksen siitä, kuinka tuntuu nyt aivan samalta kun viime maaliskuussa. Että varsinaisesti ei omasta puolestani tunnu kovin hienolta olla taas Tampereella, koska vastaanottokomitea ei ollut parhain mahdollinen.
No anyway Kaisa, Iiris ja Elina kuitenkin löhösivät kanssani iltaa ja se oli piristävää. Nää nelisteen tapaamiset on niin harvinaisia. Koitan sitten viimestään sunnuntaina otaniemestä käsin vähän kirjoittaa koulusta, mutta nyt ärsytyskäyrät paukkuu liian korkealla.
Olen elossa ja hyvinsyönyt.
Ja oikeesti kaikki ei oo niin huonosti ku mitä tää teksti antaa ymmärtää. Oon kipee ja jäätävän väsynyt, joten se vaan saa kaiken tuntumaan entistä pahemmalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti