Päivä yksi

Otin nyt röyhkeästi Kiian haastamana jostakin blogista tällaisen 31 päivän haasteen, jossa pitää siis kertoa syvällisemmin itestä. Pari lausetta ei siis kuulemma riitä, tuun niin oleen pulassa tän kanssa. Ei itseasiassa sen takia etteikö juttua irtois mut muuten vaan :D Tai no just sen takia. Ehkä teen tän just parilla lauseella. Kuulostaan niin paljon paremmalta :D Ja nää tulee varmaan semmosen yleisen pölinän lisäksi joskus, usein tai aina. Aloitan tän tänään ja päätän loogisesti marraskuun viimeiseen päivään, jolloin onkin mukava aloittaa joulunodotus. Joissakin asioissa tulee varmaan oleen toistoa, koska te tiedätte musta lähestulkoon kaiken. Mutta mutta, joskus tulee varmaan tilanne jolloin kirjoittelen yömyöhään monta ajastettua kirjotusta, koska noh :D Aikaakun ei koskaan ole tarpeeksi.


Päivä 1 - Esittele itsesi
No hei. Kukaan tämän blogin lukijoista ei varmastikkaan ole tietoisia, että olen Hanna 17,5v. Jäätävä tunteilija ja poraaja. En tiedä näykyykö se musta niinku silleen puolitutuille, kun en ite ajattelis itestäni et oon semmonen, mut semmonen mä vaan oon. Ja ikuinen kuntoilun ja terveellisien elämäntapojen tavoittelija. Niihin pääseminen on toivotonta niin kauan kun olen liian perso makealle ja osaan leipoa. Sanotaanko vaikka, että on tyhmää osata kaikkea mutta ei mitään hyvin. Hyvä on, en osaa esimerkiksi ratsastaa :D, mutta haluaisin osata esim. pianonsoiton tai leipomisen tai vaikka hiustenvärjäyksen niinkun oikeesti hyvin. Ei tästä nyt tule mitäään. Te tiedätte ihan kaiken musta?!
Olen siis ainoa lapsi tässä taloudessa ja sen takia mielialani ovatkin erityisesti nyt yli kymmenenvuotiaana menneet vähä laidasta laitaan :D Joskus se on maailman täydellisintä, mutta joskus taas ihan hirveää. Että ehkä näidenkin tunteiden keskiarvo on sitten lopulta ihan jees. Ja tällähetkellä on kriisi hiusten värjäyksestä, mulla on värit ja kaikki mutta kunhan vaan sais aikaseks. Alottaminen on aina niin vaikeeta. Kaikessa.