Ulkona on aivan pirun kylmä. Siis ihan oikeasti oikeasti kylmä. Lähdin pihalle kameran kanssa, mutta tietysti myös hapensaanti tarkoituksessa ja olisi tehnyt mieli jo nekalan päiväkodin kohdalla kääntyä takaisin, vaikka mulla oli paksu kaulahuivi ja muutenkin tosi hyvät lämpövarustelut... Toisaalta mitäpä sitä valittamaan, kun niin talvesta tykkään, tämä vain ei ole vielä sitä toppatakkiaikaa. Tuli hieman kiire, kun aurinko niin nopeasti laskee, mutta itseasiassa lähdinkin ihan hyvään aikaan kun kuvista tuli tälläsiä.
Se on vaan niin hätkähdyttävää, kuinka nopeasti se pimeä ja kylmyys lopulta tulee. Sitä jotenkin tuntuu että keväällä pitää yhteen pisteeseen asti toppatakkia jonka jälkeen siirtyi toppeihin, vaikka eihän se niinkään ole. Täytyy myöntää, että kyllä nuo aamut ovat yhtä tuskaa ja vaikeutta kun on ihan pilkkopimeää. Kyllähän tämäkin on tottumuskysymys ja vain tottumiskysymys, eikä tuo kellojenkaan siirtely ensviikolla mitään auta, kun totuus ja vain totuus on että aurinko se vaan menee kauemmas ja kauemmas. True story.
Tuskin Kiia sitä huomaa, mutta ajattelin tässä postauksessa ihan vain ja ainoastaan sitä, kun näin vähäisesti on nyt tekstiä ;) Meikäläinen vois mennä peseen hampaat ja tekemää läksyjä. Onnistuin saamaa nyt etureiteni ihan kipeeks, mut sen niistä Hannan kuntopiireistä saa :D
upeita kuvia hänä!!!!!
VastaaPoistaon kyllä hianoja kuvia!! ja toi sun kuva, woooow sikamagee:) ja toi ekakuva myöööös!
VastaaPoistaIhanaa hanski, ajattelit mua!<3 Vaikka voit sä silti enemmänki kirjottaa, kyllä mä luen...!:-D
VastaaPoista