Ylimmässä kuvassa näkyy nyt siis niitä lapsosia, awws noi koulupuvut! :) On muuten tosi kätevää tollaselta saarivaltiolta, että kun tila alkaa loppua kesken, voidaan laittaa jalkapallokenttä veden päälle... :D Me ihmeteltiin pitkään että mikä ihme katsomo tuolla oikeen nököttää tossa rannalla. Ajateltiin jotain melomista jne, mut sitten kun tosta läpitte käveltiin huomattiin, että kappas, jalkapallokenttähän se siinä, sitä ei näy muutakun ilmasta tai vierestä. Tuli vaan tässä mieleen, että noista verkoista huolimatta paljonkohan palloja noukitaan vedestä?
Äidin ja isän mielestä toi kummallinen rakennus muistutti haaksirikkoutunutta Silja lineä, mulle tuli kyllä mieleen simpukat. Kuumassa pitää tietysti juoda paljon ja sitä tuli kyllä harrastettua ihan kiitettävästi nyt kun loppuen lopuks ajattelee. En halua enää ees laskee niiden pirtelöiden ja mehujen ja niiden TÄYDELLISTEN hedelmäjuomien määrää... Mä olin kyllä lähes aina vastahakonen ottaan mitään, koska no, en halua tuhlata rahaa itseeni, mutta välillä on pakon edessä oli pakko ottaa esim. tällaista hyvää appelsiinimehua äidin ja isän siemaillessa päiväkahvejansa. Tai sitten vaan yksinkertasesti sorruin, koska ne hedelmäjuomat näytti niin TÖRKEÄN hyviltä :D
Käytiin Raffles hotellia metsästäessä myös läpi muutamia (muutamia joopajoo..:D) ostoskeskuksia, ja yhden edessä oli sitten joku cool suihkulähde. En nyt oikein tiiä, jotain erikoista siinä oli, mutta ei pysty ymmärtämään tai muistamaan sitä. Ja valitsin tähän nyt semmosen kuvan mistä ette ainakaan tajua mitään, mutta idea oli, että se syöksi vettä alaspäin ja se oli pyöreä.
Me sitten vihdoin löydettiin Raffles hotelliin. Tää on siis joku hmm.. Singaporen ensimmäisiä hotelleja kun jotkut hemmot sen oli rakentanu sellasena pienenä majapaikkana joskus 1800-luvulla. Isäkin tuolla 30v sitten käyneenä selitti, että se on semmosella pellolla, että missähän se on mahtanu olla 1800-luvulla, autiomaassako, tai siis metsässä? No kuitenkin nyt se oli keskellä niitä pilvenpiirtäjiä ja vähän kyllä pelotti mennä tonne syystä että se näytti ihan liian hienolta. Siinä oli sellanen kivipiha, mitä näkee aina leffoissa semmosissa hienoissa kartanoissa. Ihan hienohan se oli. Semmonen vanhanaikanen, tai siis että sitä ei oltu nykyaikaistettu onneks paljoa mitenkään.
(Joo Hanna 7kk raskaana :D:D Ihana löhöasento ja mahaakin olis voinu vetää vähä sisäänpäin... :D) Siellä oli siis kaikkia suihkulähteitä ja sisäpihoja, kuten hienossa hotellissa kuuluukin olla.
Seuraavaks me metsästettiin Lau Pa Sat, jonne äiti oli kinunnu sen koko loma-ajan, mitä me tuola oltiin oltu. (Älkää kysykö syytä, se ei ollu mitenkään erilainen) Kyseessä siis oli taas semmonen ruokatori. Täällä me syötiin muistaakseni intialaista, kun äiti ja isä siitä niin tykkää. Itelleni se on kyllä vähän liian semmosta cyrrysta ja kuivaa. Jos siinä olis jotain mehevää kanaa niin sitten se olis ihan menevää. Enkä oo muuten ennen tienny, että sitä kuuluu syödä käsin. Alkulomasta paikallisia aina huvitti, kun me ostetaan jotain riisiä ja kanaa ja syödään sitä haarukalla (niilläkin se olis joskus vaikeeta..), kun paikalliset ofc söi puikoilla..
Hehe. Nää porelaiset on tainny ymmärtää nää värien merkitykset vähän väärin, kattokaa vaikka tota vastapäistä liikennevaloo ja silti katu täynnä ihmisiä...
Ja siis tässä keksintö joka vois kyllä olla käytössä jossain Suomessaki, tai siis no lähinnä näitä nyt suurkaupungeissa tarvitaa mut siis tää on mun mielestä maailman älykkäin keksintö. Ihmisen ei tarvi panikoida että ehtiikö vai eikö ehdi, kun toi kätevästi vaan ilmottaa, että kauanko sitä aikaa on. Noissa valoissa oli myös sellanen, että jos ei tota numeroo tonne tullu, siis kun se alko vilkkuun, niin silloin tien ylitystä ei suositella enää.
Hyvä että jotain kotoisen olon tuojaakin löytyi (vaikka ei sitä pahemmin olis tarvittu)
Metro oli se paikka, jossa sai aina levätä. Tai no miten sen ottaa siellä jäätävässä ihmismäärässä, mutta viilee siellä ainakin oli. Tunnelma aina kun pääsi istuun oli vähä semmonen, että aaaaaaaaa väsyttää jalat kuolee naama delaa täällä on liikaa porukkaaa. Mut kyllä se sitten siitä. Vaikeita oli siellä ja vaikeinta on varmaan täällä taas tajuta se suomimeininki, että sen vasemmanpuoleisen liikenteen lisäks myös metroon mentäessä seistään vasemmalla puolella rullaportaissa. Alkuun se tuotti vähä vaikeuksia ja sitten silmän räpäyksessä takana olikin jo vihainen joukko kiinalaisia yrittämässä päästä ohi... XD Hups, no ei kaikkee voi tietää...
Mentiin ilmeisesti myös illalla Lau Pa Sattiin (ainakin kuvista päätellen), ja sitten äiti halus välttämättä saada jotain Singaporelaista jälkiruokaa. Se ei varmaan ihan ollu tätä mitä se olis halunnu, mutta melkein ainakin. Tossa oli siis jäähilettä, kastikkeita jotka oli siis makeita ja sitten tuolla pohjalla oli _maissia_, _papuja_ ja jotain kummallisia hmm... vähä ku vihreet kuulat mutta maku ei ollu kyllä yhtään sitä. Sanotaanko että maistui HIEMAN kummalliselta :D, mutta kyllä se viilensi, että ehkä
Herää kysymys, miksi päiväntasaajalla on näyteikkunassa lumiukko ja poroja?! :D Toisaalta sisällä oli aina niin viilee, että lumiukot varmaan pysyiski pystyssä sielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti