@Onnibus

Pitkästä aikaa on hauska tavata. On ollut niin kiirettä, taas vaihteeksi. Viimeloppuviikko meni jotenkin sumussa, aika vaan hujahti (kuten aina Tampereella nykyään). En tehnyt mitään kummoista, olin Hulluilla Päivillä, vaikka ostokseni jäivät melko laihoiksi. Näin Mamia, Kaisaa, Elinaa, Evaa, Iiristä ja Häntä, eli siis kaikkia oleellisia, ketä täällä Tampereella kuuluukin nähdä. Söin hyviä ruokia ja nukuin äitin ja isän välissä päikkäreitä.

Olen tällä hetkellä matkalla taas vaihteeksi takaisin Helsinkiin. Tein pikareissun jälleen kerran Tampereelle, tälläkin kertaa vielä hammaslääkärin takia. Jos nyt sitten hetken malttaisin pysyä poissa sieltä :D Istuessani tässä Onnibussin penkissä, ja tuon edessä olevan tyypin kaadettua selkänojansa kirjaimellisesti syliini, pohdin, miksen minä perkele omista sitä Macbook airia… Tämä 15.6 tuuman läppäri kun ei vaan mahdu tähän väliin. Toisaalta, tämä 15.6” on ihan liian pieni, jos haluaisi ohjelmoida miellyttävästi. Tosin eipä siitä macbookista nyt haaveilla, ehkä sitten jos ens keväänä olis hulluilla vaikka sellainen hyvässä tarjouksessa. 

Syksyn aikana oon kyllä matkustanut enemmän bussilla, niin pitkänmatkan kun lyhyenkin, kun varmaan koko elämäni aikana yhteensä x) No ei ihan, mutta jouluun mennessä sitten ainakin tän pitkänmatkan osalta. Sitä jo pikkuhiljaa alkaa oppia tekemään asioita täällä bussissa sen pelkän istumisen ja eteenpäin tuijottamisen sijaan, esimerkiksi kirjoittaa tätä blogia.

Tänään aloitin päiväni hammaslääkärivierailulla, jonka jälkeen marssin veripalveluun. Sain luovuttaa, kun hemoglobiinitkin oli edelliskerran kaltaisissa lukemissa. Kotona ohjelmoin neljä (4) tuntia yhtä hiton tehtävää, meinasi jo epätoivo tulla, etten saa sitä ennen lähtöä tehtyä. Vaikka kuinka ne ohjelmointitehtävät aluksi potuttaisi ja keittäisi, sitä ilon määrää ei voi kuvailla, kun saa 250pisteen tehtävän vihdoin kokonaan oikein. Tuntuu, kun kaikki huolet olis pariks minuutiks kadonnut kauas pois..

Oon ajatellut tehdä sellaisen kotipostauksen tässä piakkoin. Ehkä viikonlopun aikana, kun kiire taas hellittää. Ensviikolla koeviikko, ja mulla yks matikankoe. Ja neljä ohjelmointitehtävää.. Huoh :D, onneksi ensvikolla ollaan jo kierrokselle 6/9. On oikeasti mukavaa, kun saa taas seuraavat 1,5 viikkoo olla vaan yhdessä samassa paikassa. Mä arvostan kyllä ihmisiä, jotka pystyy kahden kodin välillä joka viikko rampata, ei oo kyllä mun juttuni. Ihan mieluusti oon 3 viikkoo putkeen ensin toisessa, ennenkun meen taas toiseen. Joka viikkokaan en jaksais tulla takasin Tampereelle, kun sitten elämä on sellasta jatkuvaa hektisyyttä. Noh, mutta tästä lisää sitten siinä kotipostauksessa -->

ps. Ohessa kauniita kuvia minusta tältä päivältä. Hyvää illanjatkoa. Nyt nukun loppumatkan.