Up in the air, let’s take it there

 Yllättävää, kello on yli 2 yöllä ja mä täällä koneella kuuntelen Kurt Callejaa ja ihmettelen mun kummallista vartaloo tossa kuvassa, kylläpä sitä on osattu tunkee tommosia ulokemakkaroita vähän joka kohtaan O.o Mut siis oli mulla asiaakin, eilisestä. Olin auttamassa mamilla ja papalla siivoomisessa (koska suoraansanoen pakoilin psykan kirjaa lol) ja nyt illalla katteltii Kaisalla euroviisuja. Kun tulin kotiin, tuntu ihan siltä, että olis juhannus kun puol 2 yöllä linnut laulaa ja eteensä näkeekin jotain, taivas on jossainpäin ihan punainen ja oli lämmintä. Voi että.

Euroviisuista mulla ei niinkään oo positiivista sanottavaa ku lempparit jäi oikeelle puolelle listaa :(, enkä minä vaan voi sietää sitä Loreeenia, koska noh. Semmonen ärsyttävä outolintu. Laulu on kyllä ihan jees, mutta sitäkää ei olis tarvinnu kymmentä viikkoo radiossa huudattaa. Kysykää multa lisäinffoo jos haluatte, tai no huomenna sitä varmaan saatte ku aivot toimii vähän paremmin kun nytten. Niin ja se hiton mummo selostaja ei terve ne sen jutut. Millä oikeudella se dissas kaikkia ja sano ettei kukaan osannu laulaa harjotuksissa. Ja mitä se teki YKSIN siellä selostamossa, muutaku lisäs mun tuskaa kun sitä piti kuunnella. Oikeesti lol sen äänikin oli ihan himo väsyttävä, takas peltsi sen juttuja oli kiva kuunnella...! Kuvan kärsivä ilme johtuu siitä että mut seison jäätävässä järvessä ja paitakin on rikki. Voivoi. Nyt lennän höyhensaarille haaveilemaan unelmieni prinssistä.