Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2015-08-04

HKI

 Nojuu! Meikäläistä ei pahemmin oo näkynyt hetkeen täällä blogin puolella. Mutta jos nyt, kerrankin pitkästä aikaa. Mun töiden loputtua keskiviikkona suuntasin aikaisemmasta suunnitelmastani poiketen metsään. Halusin sittenkin mennä jo päivän etukäteen, kerkesin hyvin pystyttää teltan ja valmistautua henkisesti metsässäoloon. Elinan antamat päin-persettä-ajo-ohjeet eivät kuitenkaan vieneet minua lähellekään perille, joten kun kukaan ei meinannut vastata puhelimiinsa ja auttaa naista hädässä, kekkasin lopulta, että puhelimestani löytyy Jaakonkin puhelinnumero ja hän illan pelastajani ohjas mut perille :D Ilmeeni oli kyllä näkemisen arvoinen, kun se "keittiö", josta mulle oltiin puhuttu oli paremminkin ööh "rojukasa" kuin keittiötä muistuttava huone.

Leirillä oli kaikesta huolimatta hyvin hauskaa. Sade ei häirinnyt kuin kuuroittain ja en ihan hirveän kamalasti ehkä tuhonnut lastenkaan päiviä tekemälläni ruualla :D Hepulitasot vaan yltyi viikonloppua kohti, ja lauantaina tulinkin kaksinkerroin nauraen vessasta, että muut saivat jo ihan hädissään kysellä naurattaako minua vai itkenkö :D En saanu sanoja suustani ensimmäiseen viiteen minuuttiin, kyyneleet poskilla hihitin maassa, mutta kun sitten vihdoin kakistin asian ulos, oli muillakin naurussa pidättelyä.

Huolestuttavaa ehkä, mutta tekisin kyllä uudestaankin. Vähän jopa harmittu DNA-Hannaa lähteä jo lauantaina kotiin.
 Lauantaina illalla oli Evan tuparit, mutta olin aivan rikki poikki tööt metsässä riehumisesta, että kun muut lähtivät baariin, mä lähdin Ellun kanssa kohti kotia. Kyllä se oma sänky tuntuikin sitten niin taivaalliselta :D
 Maanantaiaamuna otin aamukahdeksalta suunnan kohti linja-autoasemaa ja Helsinkiä. Ajattelin tietysti, että no suomen kesässä saa aina palella. Ei muuta kun tummat farkut ja paksu huppari mukaan - elämäni kuumin virhe. Siis joku helle vai? Damn. Sovittiin jo Oskun kanssa kesän alussa, että sitten kun molemmilla on samaan aikaan vapaata, niin minä tulen Helsinkiin hengaamaan. Ja se päivä oli sitten 3. elokuuta :D Parempi myöhään kun ei milloinkaan.

Meidän lintsi yms. suunnitelmat kuitenkin muuttuivat matkanvarrella, kun tulikin eteen muutto. Mua ei yhtään haitannut lähteä auttamaan, enemminkin into piukassa pakkasin toisen repun täyteen pesuaineita, hahah :D Koska oon ylipäätään tosi hyvä keksimään tupaantuliaislahjoja (not), Iirikselle kun esimerkiksi vein kuivahiivaa ja mausteita, niin Oskarille sitten kitchen cifiä, tiskiharjan, tiskirättejä, pesusieniä jne. Mutta hei, hyödylliset lahjat on parhaita.
 Olin oikeastaan salaa, tai no ihan ääneenkin iloinen, ettei tarvinnut sinne edelliseen kämppään mennä yöksi, koska no se oli sellanen miesluola että ei morjes :D Sillä välillä, kun Oskari lähti isänsä kanssa hakemaan tavaroitaan, mä pesin lattiat, keittiön ikkunan, hellan, parvekelasit (jotka ei kuulemma huoneen omistajan mielestä olleet aluksi edes likaiset, onneksi mielipide muuttui kun näki ne hetken päästä), harjasin parvekkeen lattian sellasella miniharjalla. Sitä pölyn määrää ei voi kuvailla. Pistettiin verhot seinään ja leikittiin, että kaikki oli valmista.

Lähdettiin Merihaan kautta kaupungille, käytiin pitsalla ja sitten mentiin Lintsille vuoristorataan! Kierrettiin Lintsiä ympäri, Osku ois halunnu vielä vaikka mihinkä, mutta kun tajuttiin paljonko kello oli, ja että kauppaanki pitäis keretä, lähdettiin patikoimaan. Illalla kämpässä koottiin vielä yks Ikean hyllykkö, meinas tuottaa tuskaa, kun et sä nyt kello 11 voi mitään alkaa vasaroida. Raakaa voimaa käyttäen saatiin se kuitenkin kasaan :D
 Tänäaamuna heräsin iloisesti remppamiesten mökään. Kuka alkaa poraamaan sähkötöitä rappukäytävässä kello seitsemän aamulla. Vähän *****naamana käänsin kylkeä ja onnistuin nukahtaan pariks tunniks takasin, kunnes oli herätyksen aika. Tuskaa tuotti herääminen kyllä. Osku lähti puolen päivän aikoihin töihin ja mä jatkoin omia teitäni kaupungille.

Olisin kerrankin ollut rintsikkaostosfiiliksillä, sovitin jotain miljoonia ja kaikissa oli jotain vikaa. Totesin sitten että fuck this shit ja luovutin. Jos jossain kaupassa osataan tehdä ruoasta houkuttelevan näköistä, niin se on Stockmann herkku. Toi kanaleipä oli niiiiin hyvää ai vitsi! Oli kaunis päivä, joten olin tietenkin jättänyt puolet kamoistani Oskulle. Yhtäkkiä alkoi kuitenkin puhaltaa tosi kylmästi, niin mun ei auttanut muu kun ostaa Cubuksesta neljällä eurolla pitkähihanen. Ei kyllä turha ostos ollu.

Mua väsytti viiden aikaan niin paljon, että oikeasti nukahdin pari kertaa Kampin viereisille penkeille, missä hengasin ja odotin bussiani :D Kun vihdoin pääsin bussiin, sammuin, kun se lähti laiturista liikkeelle ja heräsin, kun kuski kuulutti, että seuraava Sääksjärvi. Univelkaako? Muuttaminen on raskasta. Mutta oli kyllä hauskaa!

Oon jopa ehkä vähän lämmenny tolle Helsingille. Ratikat on kivoja.

1 kommentti:

  1. Ratikat ON kivoja!!!
    Kivoja kesäisiä kuvia!! :)
    Jäi epäselväksi, että haitko osan kamoistas vielä Oskulta vai jäikö ne sinne XD hahah :D
    (Kommentoin nyt tähän koska oon niin hyvä kaveri... toisin kun eräät. XD vitsi vain)

    VastaaPoista