Alan olla taas totaalikyllästymisen paikkeilla mitä tulee jatko-opintoihin. Päässäni asustaa taas epätoivo enkä tiedä mistään mitään. Ainoa mitä haluaisin tehdä, on aloittaa lukio alusta, koska vihdoinkin voisin olla kypsä valitsemaan aineita jotka minua oikeasti kiinnostavat. Tai joista oikeasti on hyötyä, koska maantieto+kemia yhdistelmä on tuhoon tuomittu siitä päivästä alkaen, kun totesin pitäväni vain niistä. Pitäisi kirjoittaa kokonaan eri postaus tästä aiheesta, koska mulla olis niin paljon sanottavaa.
Kiitos ton L:n oon alkanut taas seikkailemaan yliopistojen sivuilla, vaikka ne vaatimukset on melkoisia, siis suomeksi mun keväästä tulee melko järkyttävä ton asioiden opettelun kannalta vaikka en edes hakis yliopistoon, enhän mä välttämättä haluakaan yliopistoon, amk kuulostaa paremmalta. RAAH. Mutta silti se yliopisto.
Okei lopetan taas hetkeksi. Pulassa olen kaikesta huolimatta. On ihan kamalaa olla 18-vuotias kun en tiedä mistään mitään. Haluan vaan olla koulussa ikuisesti enkä miettiä tulevaisuutta, työelämää jota ei nykynuorilla ilmeisesti edes ole eli turha opiskella, right?, valintoja. En halua lähteä 12 vuoden jälkeen Norssista pois, mä haluan olla siellä elämäni loppuun asti koska koulussa on aina joku pitämässä huolta ja vaikka siellä onkin välillä rankkaa se ei ihan varmana oo mitään siihen verrattuna mitä elämä tulee jatkossa olemaan. Lukioon asti koulussa ei oikeesti oo huolta huomisesta. Sä pääset kaikesta läpi vaikka väkisin. Mut enää se ei oo niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti