Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2013-11-15

Happy L

 Saatoin äsken juuri hyppiä ja pomppia idiootin näköisenä pitkin koulun käytäviä Sannan kanssa ja yksinkertaisesti vain seota. Syy: ylioppilaskirjoitusten tulokset saapuivat.

AAAA. Ruotsi oli C niinkuin uskoinkin sen olevan. Naurahdin kyllä, kun pistämääräni olisi juuri ja tasan riittänyt viime keväänä M:ään, mutta ei se mitään. Olen tyytyväinen tuohon ruotsiin, enhän minä sitä oikeasti edes osaa :D enkä sitä luultavasti järin tule myöskään tarvitsemaan, ja keväällä on kuitenkin niin paljon juttuja johon pitäisi panostaa, olkoon ruotsi C ja sillä selvä.

Keskittymiseni matikantunnilla oli köyhää, koska halusin vain saada tulokseni selville. Varsinkin sen jälkeen, kun Ellu kertoi tän syksyn maantieteen L:n rajan olleen vain 33 pistettä. Olin ihan varma, että raja olisi ollut vähintään 34, kun koetta oltiin pidetty helppona. Okei myönnetään, yön pimeinä tunteina olen miettinyt myös kaikki maailman kauhuskenaariot kuinka mantsan pisteraja päätti tänä syksynä nousta 36 pisteeseen ja multa laski kaks pistettä siitä, että olin väittänyt Borneota valtioksi enkä Indonesian saareksi :D Kirjotin kyllä ton Borneon väärin ihan oikeastikin, mutta siitä ei onneksi lähtenyt pisteitä. Vaikka olisihan siinä sitten lopulta ollut varaa... Olin melko helpottunut, kun se valkoinen paperilipuska ilmoitti mantsan arvosanaksi L:n, eikä yhtäkään Samin arvioimaa pistettä oltu muutettu suuntaan tai toiseen, 37 ihanaa pistettä olin edelleen ansainnut.

Voi tätä ilon päivää.

Naurattaa kyllä katsoa tota lappusta, olen vastannut viiteen viimeiseen tehtävään, enkä suinkaan niihin ensimmäisiin, joihin alun perin kuvittelin vastaavani. Sain viimeisestä jokerista täydet 9 pistettä, vaikka koetta tehdessäni mulla ei ollut yhtään varma fiilis siitä tehtävästä, harkitsin pitkään sen ja väestönkasvun väliltä, mutta lopulta päädyin jokeriin, koska ainahan siitä on sitten se mahdollisuus saada helpommin ne kuus pistettä, ehkä. Tämä päätös oli kannattava. Sain myös 0 päivää geokätköilyä harrastaneena geokätköilyä käsitelleestä tehtävästä täydet pisteet, tästä lienee kiitos norssin Ge6 paikkatietokurssille, jota harvoissa kouluissa tarjotaan, joku hyöty oli siis siitäkin :D

Katoin äsken noita mantsan pisterajoja ihan sillain ajatuksella, ja kyllä sai mennä monta kirjotuskertaa taaksepäin, ennenku oli noin korkeet pisterajat kun mitä tänä vuonna oli, se korkeus ei näkyny tossa L:ssä, vaan niissä sitä alemmissa, kaikki noussu vähintään kahella pisteellä, jotkut jopa kolmella, huhhuh.

Ei tästä voi nyt olla muuta kun ilonen ja onnellinen. Mä tein sen mitä oikeasti koko ajan sisimmässäni halusinkin. Saada lempiaineestani sen parhaan. Kiinnostukseni on palkittu. Nyt tuntuu siltä, että olen ison jäätelöannoksen ansainnut ja viikonlopun. Ällän voimalla uusia kirjotuksia kohti, eikö? :D

3 kommenttia:



  1. Onnea ja halauksia kirjoituksissa onnistumisissa. Kyllä kannatta tehdä töitä opiskelun eteen. Vaikka joskus ei huvittaisi.Sitten kun onnistuu ei vaivannäköä muistakaan.On ihanan onnellinen olo. Puolestasi onnellinen Mami.

    VastaaPoista