It's their most absolute law

Puolentoista vuoden aikana oon onnistunu jotenkin ihan täydellisesti muuttamaan blogini syvimmän tarkoituksen. Vuonna 2011 blogi oli mahtava juttu, jonne kirjotettiin kaikki maan ja taivaan väliltä ja mahdollisimman usein. Jos nyt lukee noita aikasempia postauksia niin huomaa että pölisin kaikki mitä oon minäkin päivänä tehny. Esimerkiks jos leivoin jotain, siitä nyt yleensä tuli heti maininta tänne.

Nykyään on olemassa joku näkymätön raja, mistä tänne infotaan ja mistä ei. Se raja on omalla kohdallani yllättävän korkeella :D Enkä mä tiedä onko sitten jossain mun naamakuvissa jotenkin enemmän sisältöö? Mä leivoin tänään sämpylöitä, katoin kaks leffaa ja niistin noin sadan nenäliinan verran, mutta silti musta tuntuu, että niissä ei oo mitään kerrottavaa. Toisin kun puoltoistavuotta sitten olis ollu. 

Jotta palattais puolentoistavuoden päähän, niin voisin alottaa kertomaan mun päivästä niinkun ennen vanhaan :D Heräsin seittemältä valmiina menee kouluun, mutta pienen Hän-keskustelun jälkeen totesin etten meekkään. Mun kurkkukipunuha oli vaihtunu mammuttiyskäks eikä mun nenään kaikesta huolimatta ollu edelleenkään mitään selvää reittiä :D Oli siis teeveepäivän aika. Luin mä tietty vähän ruotsia, mutta sitten The Proposal alkoi himottaa aivanaivan liikaa, en ollu nähny sitä pitkään aikaan. Se on niin mahtava leffa, Ryan Reynolds on niiin kuuma<3 Pillitin tietysti sen lopun kaikenaikaa kun voii se on niiin ihana. Sitten tuli valtava himo kuolata myös Pattinsonia, joten ei muutakun Breaking Down1 pyörimään (ootan jo niin kakkososaa, vaikka se on pakko olla paskempi kun toi ykkönen :D) Hitto, mä poraan tässäkin niin vuolaasti :D Tää on oikeeesti surullinen. Ehdin jossain välissä leipoo sämpylöitäkin, en tie miten se on mahdollista. Mulla ei vaan oo mitään makuaistia, joten ei oo harmainta aavistusta maistuuko ne miltäään. Toivottavasti, ja toivottavasti tää aisti palautuis tässä lähipäivinä...

Ainiin, ja tällähetkellä mä ootan niiin paljon, että kaks kuukautta kuluis. Koska kahden kuukauden päästä koittaa vuoden paras aika, ootan sitä aina ihan jumalattomasti joka vuosi. Silloin saa avata kauneimmat joululaulut kirjan ja alkaa soittaan. Odotan niiiiin paljon että saan alkaa soittaan esimerkiks Sylvian joululaulua tai Tonttua, tai sitä yhtä jonka nimeä en nyt muista. Mitkään laulut ei kyllä oikeestaan vedä vertoja joululauluille. Niin kauniita ne on :D Enkä hörise nyt kipeyshöyryjä.